Niityllä yöllä, tanssivat luurangot. Luiset kädet, laajoissa kaarissa, piirtävät sirppiä yölliselle taivaalle. Pieni poika, eksynyt ja peloissaan, luurankojen valssia, kuunvalossa todistaa. Miten sirosti liikkuvat, hypnotisoivat liikkeillään. Sieluttomilla silmillään he poikaa katsovat.

Kuunvalo voimistuu, hopeinen hehku märässä nurmikossa kimmeltää. Pojan ruskeaa tukkaa, luiset sormet koskettavat. Pieni luuranko-tyttö, rusetti päässään, viehkeästi tanssahtelee, suuren männyn takaa. Tarttuu poikaa kädestä, vetää hänet lähelle, pojan korvaan henkäisee, kylmyys poikaa syleilee.

Toiset luurangot ringissä, pojan ja tytön ympärillä, suureen ääneen laulavat, hengetöntä aariaa.

 

Kun loistaa kuu/

me nousemme näin.

Ikuisesta pimeästä/

valoa päin.

Me emme tahdo pahaa/

emme tahdo satuttaa.

Liity siis mukaan/

valssiamme tanssimaan.

 

Pojan ruskeat hiukset harmaantuvat, sormien iho rypistyy, luut ihon alla ääntelevät, pintaan ne kohoavat.

Niin jättää poika ruumiinsa, iho maahan valahtaa, liha multaan katoaa ja luurankona poika tytön kanssa tanssii. He tanssivat kuin rakastuneet, luiset kädet yhdessä, hopeinen kuunvalo iloitsee, se lapsensa saa laulamaan. Iloista aariaa, märän nurmikon niityllä, sieluttomilla silmillään, he metsään katoavat.

Luurankoiset linnut, heidän lauluaan kantavat. Yön valaiseviin tähtiin, he hitaasti kohoavat.

 

Kun loistaa kuu/

me nousemme näin.

Ikuisesta pimeästä/

valoa päin.

Me emme tahdo pahaa/

emme tahdo satuttaa.

Liity siis mukaan/

valssiamme tanssimaan.