Aidat rajaavat maailmaani ja sen rosoisiin seinimiin törmäilen vuohipukin lailla, perkele, se ei anna periksi,

 

käännyn ympäri ja iloinen hymy ja nauru ja sanat saavat minut tuntemaan tärkeäksi jälleen, asetun istumaan hänen viereensä ja aika päättää ryhtyä valtaisaan juoksuun,

MUTTA SE EI HAITTAA KOSKA SEKUNTI KANSSASI ON IKUISUUS TAIVAASSA,

SEKUNTI KANSSASI ON IKUISUUS TAIVAASSA!

 

Silti ikuisuus on loppunut nyt yksin istun ja palapeliä kokoan päässäni, palat koostuvat ajatuksistani ja tuntemuksista,

 

vanhat palapelin palat ovat tärkeät, mutta kuuluvatko ne tähän kuvaan jota yritän saada valmiiksi, otanko riskin, laitanko palat paikalleen, pidänkö palat tallessa, heitänkö palat menemään,

 

MUTTA NE KUISKAAVAT VALHEITA KUVISTA JOTKA OVAT JO HÄMÄRTYNEET,

VALHEITA KUVISTA JOTKA OVAT JO HÄMÄRTYNEET!

 

Mikä kuva minulla oli ennen ei enää päde, havaitsin sen tylsäksi itseni riittämättömäksi, joten vaihdan lajia, teemaa, ajatusta, juoksua, ajatuksenjuoksua, juoksu pois kaikesta, aidan ylitse hyppään, toiseen maailmaan, toisen maailmaan, pesin sinne kuin syöpä leviän ja leviän ja leviän, syön syön syön kaiken sinusta ja sinun maailmasta sinusta ja sinun maailmasta..

 

kunnes saapuu muisto sohvasta ja ikuisesta onnesta, sen haluan jälleen, mutta miksi puukkosi iskee selkääni aina kun uskallan kääntyä, miksi en uskalla enää seurassasi kääntyä, mistä NIITÄ VITUN puukkoja TULEE KOKOAIKA LISÄÄ OMISTATKO PUUKONVALMISTUSTEHTAAN VAI KASVAAKO KAINALOISSASI PUUKKOPUU

 

puukkopuu, puukkopuu, sanasi pistävät kuin terävin puukko, olen kuu-ukko..

 

kauakana alalhaalla on aita jonka yli en pääse, edes kuu ei niin korkealle yllä että aidan pystyisin ylittämään hyppäämällä, mällä tällä suurella korkeudella en uskalla ajatella..

 

kuusta näen tähdet, nuo kirkkaat vihreät tähdet, olivat silmäsi kirkkainta vihreää, muutit lempivärini sinisestä vihreään, muutin tavoitteeni taivasta vihreisiin tähtiin, mutta en ole astronautti, en palavien vihertävien tulipallojen mestari, en mikään muu kuin minä vain..

 

tässä, edessäsi, epävarma ja minä, minä ja minun kaikki, pelkkää minua, eikä muuta kuin tätä joka olen minä

 

et ottanut, katsoit, mietit, pohdit, odotellessani käännyin ympäri

 

JA PUUKKOTEHTAAN TORVET SOIVAT, PHIUU-PHIUU, TORVET SOIVAT,

PUUKKOTEHTAAN TORVET SOIVAT JA SELÄSSÄNI ON PUUKKOVILJELIJÄN PUUKKOMAA!

 

Ehkä ei ei ei, silti kestäisisin sen kaiken jälleen,

 

Ikuisuus taivasta vastaa kolmea puukkoa selässä/

olet jatkuvasti mielessä.