Seuraava teksti  on kahden ilmiömäisen taidemaalarin välillä käyty keskustelu, jossa he pohtivat omia näkemyksiään taiteesta ja sitä ympäröivästä maailmasta.

 
Joshua: Mikhal, Mikhal. Onko mitään täydellisempää kuin Ateljeen kylmä olut kuumana kesäpäivänä? Neidot kaduilla vähentävät vaatetustaan, heidän katseissaan on herkkää lemmenkaipuuta. Heidän kaartuvat liikkeensä suorastaan hypnoottiseen sävyyn langettavat lumouksen taikaa silmillemme.
 
Mikhal: Naisten huomio on katoavaista, ystävä hyvä. He tuskin vaivautuvat langettamaan himoitsemiasi katseita ryppyiseen vanhaan mieheen, vaikka hänellä olisikin joskus tarjottu viisi-numeroista stipendiä taide-akatemiaan.
 
Joshua: Siksi juuri minä tästä nautin Mikhal! Tämän kauniin hetken hauraasta katoavaisuudesta. Ei auringonnousu olisi niin kaunis, ellei se kestäisi vain pienen katoavan hetken ajan. 
 
Mikhal: Enpä tiedä Joshua. En ole koskaan löytänyt kauneutta vain hetkellisyydestä. Emmekö me taidemaalareina ole omistuneita ikuistamiseen? Mikäli hetken katoavaisuus on esteettisyyden huipentuma, niin emmekö me ole työssämme epäonnistuneita? Estetiikan vastaisia sotureita?
 
Joshua: Aah. Taiteen perimmäinen tarkoitus. Luommeko me silkkaa estetiikkaa, vai mihin meidän pitäisi pyrkiä? Uskon, että maalauksen kauneus tulee siitä hetkestä, kun me ensi kertaa näemme sen. Katseemme lipuu pitkin sen pintaa. Pienet yksityiskohdat kerääntyvät suureksi kokonaisuudeksi. Aivomme täyttyvät tunteilla, ajatuksilla ja pohdinnoilla. Maalaus tulee osaksi meidän elämäämme, osaksi meitä--
 
Mikhal: Olet aina niin inhottavan romanttinen kun humallut.
 
Joshua: Olenko tosiaan? Mutta minä todella uskon siihen mitä sanon. Mitä mieltä sinä olet? Miksi me teemme sitä, mitä me teemme?
 
Mikhal: Tietenkin maalaukset ovat kauniita, jos ne tehdään kauniiksi, mutta silloin ne ovat pelkästään sitä: Raakaa kauneutta raameissa (Joshua: Hahhah. Miten kaameudessaan ihastuttava ilmaisu). Tosiaan, mutta kauneus ei luo mitään. Se herättää ihastusta ja tunteita. Se on viihdettä. Se ei luo mitään rakentavaa, se ei ota kantaa. Mikä on meidän tehtävämme yhteiskunnassa? Olemmeko me viihdyttäjiä? Teemme kansaa ihastuttavia asioita, että he unohtaisivat kurjuuden, jota kukaan ei lähde muuttamaan! Meillä on valta herättää ajatuksia. Meille on annettu mahdollisuus saada tuhannet ja jopa miljoonat ihmiset kuuntelemaan meitä ja tulkitsemaan meidän töitämme. Eikö tämän kaltainen vastuu suorastaan huuda parempaa käyttöä, kuin pelkkä viihdyttäminen?
 
Joshua: Taas tuo kärjistetty kieli Mikhal. Me tosiaan olemme viihdyttäjiä, emmekä poliitikkoja. Tämä on ammatti siinä missä muutkin. Kauneus myy ja raha merkitsee, niin se vain menee. Ei ole talonrakentajaa maailmassa, joka rakentaa slummit kaupungeiksi, vain koska hänellä on taito tehdä se. 
 
Mikhal: Rahan ei pitäisi ratkaista. Lähimmäisten hyvinvointi pitäis ratkaista.
 
Joshua: Yksi maalaus ei pysty muuttamaan maailmaa Mikhal.
 
Mikhal: Ei jos kaikilla on tuollainen asenne kuin sinulla.
 
 
Keskustelussa seuraa hetken hiljaisuus kun miehet juovat olutta ja tilaavat toiset kolpakot pöytään.
 
 
Joshua: Uskotko Jumalaan Mikhal?
 
Mikhal: Miksi kysyt?
 
Joshua: Älä nyt ole vihainen. Ajattelin vain, että mikäli Jumala on olemassa, niin hänenkin täytyy olla eräänlainen taiteilija. Itse mainitsin auringonlaskun, joka on kyllä ilmiömäinen taideteos. Entä sitten Grand Canyon tai muut vastaavat?
 
Mikhal: En usko, että luonto itse kokee olevansa kaunis. Aurinko tuskin tietää olevansa kaunis. Grand Canyon tuskin syntyi siksi, että sitä katsomaan menevät ihmiset saavat ottaa valokuvia siitä. Taide ja kauneus on ihmisen keksimät käsitteet. Meille kauniit asiat on pelkkää luontoa tekemässä sitä mitä luonto nyt yleensäkin ottaen tekee.
 
Joshua: Entä mistä meidän kauneus-käsityksemme tulee? Me olemme osa luontoa, joten miksi me maalaamme tauluja tai näemme kauneutta niissä?
 
Mikhal: Luonto teki meissä ihmisissä suuren virheen.
 
Joshua: Hahhah. Älä ole noin synkkä Mikhal! Sinä puhut kuin elämäänsä kyllästynyt vanha mies.
 
Mikhal: Joskus minusta tuntuu kuin olisin vanha mies. Silmäni näkevät epäoikeudenmukaisuutta kaduilla, enkä minä voi tehdä sille mitään. Tuntuu kuin kaikki olisivat kiireisiä vain elämään omaa elämäänsä, eikä kukaan ehdi auttamaan muita.
 
Joshua: Otat liikaa vastuuta harteillesi. Ne eivät ole niin suuret hartiat, että voisit kantaa kaiken maailmassa tapahtuvat kurjuuden niillä. On hyvä auttaa toisia silloin kun se on mahdollista, mutta mahdottoman tavoittelu on silkkaa hulluutta. Et voi poistaa kaikkea kurjuutta.
 
Mikhal: Ehkä en, mutta saan paljon hyvää aikaa kun yritän--
 
Joshua: Et saa hyvää aikaan itsellesi jos tuhlaat elämäsi kokonaan. Ota rennosti, rakastu ja rikastu! Pystyisit kyllä jos vain haluaisit.
 
Mikhal: Enpä tiedä siitä. Minulla menee ihan tarpeeksi hyvin. Sain taas täydet pisteet taulustani kun annoin sinun laittaa nimesi siihen, heh.
 
Joshua: Hahhah. Olin kyllä järkyttynyt kun sen ensimmäistä kertaa näin. Avaruusalukset lentämässä kohti planeettoja, jotka olivat lapsia kohdussa. Olin aivan varma, että maalasit sen humaltuneena.
 
Mikhal: Tein omasta maailmastamme raihnaisen vanhuksen herättääkseni Prompoksen horrokseen vaipuneita aivoja.
 
Joshua:  Tiedän kyllä mitä ajoit takaa. Erittäin ovelaa jälleen kerran. Ihmettelen, etteivät professorit vieläkään huomanneet eroa. 
 
Mikhal: Käytin suosimaasi perspektiiviä. He ovat niin helposti huijattavissa niin pienillä asioilla.
 
Joshua: En minäkään saanut huonoja pisteitä omalla taulullani.
 
Mikhal: Minä häpesin esitellä sitä taulua omalla nimelläni. Nuoripari metro-asemalla suutelemassa.
 
Joshua: Huomasitko itkevän rouvan taustalla? Hän on se sama nainen --
 
Mikhal:  Sama nainen, joka oli siinä toisessa taulussa istumassa keinutuolissa. Huomasin hänet kyllä.
 
Joshua: Hän oli vanhempi siinä keinutuoli-kuvassa.
 
Mikhal: En halua edes kuulla mikä tarina häneen liittyy..
 
Joshua: Itseasiassa mielelläni kertoisin, sillä kun --
 
Mikhal: Ei ei ei. En jaksa juuri nyt keskittyä tarpeeksi kuuntelemaan.
 
Joshua: ...
 
Mikhal: Vieläkö tilataan yhdet?
 
Joshua: Mikhal, ystäväni. Aina on aikaa tilata vielä yhdet!
 
Mikhal: Taidat tuntea ajan varsin hyvä, kuoma..
 
Joshua: No minulla nyt tuppaa olemaan tapana tutustua hienoihin ihmisiin.