Seinät hengittävät raskaasti. Taulut heiluvat naulojen varassa epävakaina ja peloissaan. Minä istun huoneeni nurkassa. Pääni makaa vasten polviani. Minäkin hengitän raskaasti. Mietin kahta viime tuntia. Tunnit jotka muuttivat mielenterveyteni. Tunnit jotka raastoivat järkeäni kunnes sitä ei enää ollut. 

Nyrkkini osuu seinän järkkymättömään olemukseen. Kerran. Toisen. Kolmannen. Sen tyyni hengitys raivostutti minua. Tahdoin maailman huutavan kanssani. Tahdoin maailmanrauhan muuttuvan kaaokseksi. Tahdoin tuhota kaiken.

Elämäni on hataralla pohjalla. Se keinuu korkeuksissa valmiina putoamaan. Valmiina särkymään maahan tuhansiksi pirstaleiksi. Sinä olit tuuli, joka puhalsi minut kumoon.

Minua varoitettiin tästä:

"Älä omista elämääsi muille. Omista se itsellesi."

Aluksi kuuntelin tätä neuvoa. Elämä oli helppo pitää piilossa kaikelta pahalta. Se oli minun sylissäni. Pidin siitä kiinni. Pidin sen piilossa. Sitten näin valon.

Enkeli laskeutui eteeni. Se laskeutui minun nurkkani eteen. Se kysyi tietä onneen. Onni? En tiennyt mistä hän puhui. Hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt. Kysyin mitä onni on. Hän vastasi, että se on tärkein asia mikä ihmisellä voi olla. Katsoin häntä silmiin. Ne olivat kyyneleiden raastamat. Ne olivat kylmyydestä kohmeat, nälästä kuihtuvat. Tunsin elämäni sylissäni. Nostin sen käsilläni hänen eteensä ja sanoin:

"Tämä on tärkeintä mitä minulla on. Jos se on tie onneen niin sinä saat sen."

Enkeli otti elämäni. Sydämeeni alkoi sattumaan, mutta hyvällä tavalla. Hänen kätensä tutkailivat pientä elämääni, joka hieman hymyili ujosti. Se lämmitti kuin pieni kynttilä. Se oli pehmeä kuin tyyny.

"Kiitos", sanoi enkeli ja jatkoi: "mutta tämä ei riitä."

Hän lähti pois. Hän jätti jälkeensä minut. Hän jätti elämäni kuihtumaan lattialle. Seinät ympärilläni alkoivat hengittämään siitä hetkestä lähtien. Häntä ei lämmittänyt pieni kynttilä. Hän halusi nuotion. Häntä ei ilahduttanut tyyny. Hän halusi peiton.

Elämä sylissäni. Elämä piilossa. Istun nurkassa pää polviani vasten aseteltuna. Keinun tyynen sävelmän tahtiin. Keinun ja seinät hengittävät ympärilläni.