Olipa kerran Sami ja hän seurusteli tytön kanssa, jonka nimi oli Helga. Helga oli iso ja voimakas, Sami taas pieni ja heiveröinen. He olivat ihan onnellisia yhdessä. Sami yleensä vitsaili ja Helga nauroi, mutta jos Helga ei nauranut niin Samin piti olla hiljaa. Siellä he kahdestaan heiluivat sohvalla kuin kaislat järven rannalla.

 

"Pane mua saatana", Helga sanoi yllättäin ja nappasi tiukan otteen Samin heiveröisestä niskasta.

"M-m-mitä ihmettä", Sami änkytti ja yritti päästä pois Helgan hirmuisesta otteesta. Hän ravisteli päätään, kunnes hänen niskaansa alkoi sattua, joten hän lopetti ja alistui kohtaloonsa. 

"Nyt sinä panet minua pieni mies", Helga julisti kovaan ääneen ja tunki kieltään Sami-raukan suuhun.

"Klokk- ARGH- Helga lopeta! Gurrrl- Ack- Helg- Glup glup- HELGA LOPET- Slurpslurp". Sami yritti epätoivoisesti taistella vastaan, mutta Helgan iso limainen kieli tunkeutui Samin suuaukkoon väkivaltaisesti ja päättäväisesti.

 

Helga viimein irroitti otteensa Samin niskasta ja otti pari askelta taaksepäin. Sami lyyhistyi täriseväksi mytyksi sohvan nurkkaan ja itki holtittomasti.

Helga alkoi riisumaan vaatteitaan, kunnes hän oli täysin alasti. Helgan alkukantainen ruho oli runsas ja täyteläinen. Hän oli kuin luolanainen suoraan ennen ajanjakson alkua. Valtavat marmoripylväät kannattelivat Helgan valtaisaa roikkuvaa vatsaa. Hänen takamuksensa ulottui pitkälle hänen selkänsä taakse ja muodosti ison ryppyisen kaaren, joka hyllyi Helgan jokaisella askeleella. Sami ei ollut koskaan ollut näin kiihottunut.

 

"Helga", Sami aloitti vikisevällä äänellä, mutta kerättyään rohkeutensa hän aloitti uudestaan itsevarmempana: "Helga, kulta. Mä tiedän kyllä mitä sä ajat takaa! Et koske muhun tai mä meen poliisille."

Helga ei ollut kuulevinaankaan Samin uhkauksia. Hän syöksähti Samin päälle ja alkoi hyrisemään kuin automaattinen selänrapsuttaja-tatti, jota Helga piti yöpöytänsä ylälokerikossa.

Huoneen täytti hiljainen "hurr-rrurr" ääni ja Helgan alta paistoi Samin huitovat raajat. Helga itse kuolasi onnellisena. Sami raajat heiluivat valtoimenaan, suoristuivat äärimmilleen ja lopulta valahtivat sohvan pintaan.

 

Helga siirtyi Samin päältä ja alkoi pukeutumaan. "Helga, muru", Sami aloitti hengästyneenä. Hän oli kuin kuiviin puristettu pesusieni. "Mä oon niiiin menossa poliisille kertomaan miten sä just raiskasit mut."

"Et sä kehtaa", Helga sanoi änkiessään valtavaa persettään tiukkoihin farkkuihinsa. "Kaikki naurais sulle eikä pitäis sua enää miehenä".

Sami makasi hetken sohvalla ja katsoi kattoon. Hän palasi lapsuuteensa kun hänen paras ystävänsä tuli hänelle innoissaan kertomaan miten hänellä oli uusi tyttöystävä. Samilla ei ollut silloin tyttöystävää, vaikka monella muulla oli. Sami mietti usein, että miksi hän ei halunnut seurustella luokkansa tyttöjen kanssa.

"Koska odotin sitä oikeaa, jota tulisin rakastamaan läpi koko elämäni. Josta tulisi tärkein ihminen koko maailmassa. Jonka onnellisuus olisi tärkeämpää kuin omani", Sami huokaisi hiljaa.

"Mitä se sanoo", Helga kysyi kammatessa hiuksiaan peilin edessä.

"En mitään", Sami kuiskasi.

"En yhtään mitään".