Ystävä
 
                      Aurinko nousi kukkulan takaa. Sen säteet ulottuivat kauas laakson toiselle puolelle, pakottaen varjot perääntymään sen mahdin edestä. Pienessä hirsimökissä laakson juurella asui nuori mies nimeltä Petri. Petri oli jo pienestä asti haaveillut asuvansa tässä kyseisessä laaksossa, kaukana muista ja omassa rauhassa. Petri olikin tästä syystä hyvin yksinäinen mies, ilman vaimoa tai tyttöystävää, mutta tämä ei Petriä kuitenkaan haitannut. Olihan hänellä minut.

                     Kukko kiekui taas auringon jo oltua kauan ylhäällä. Syytä sen myöhäisille herätyksille ei tiedetty, vaikka Petri väittikin kukon tulleen Venäjältä, jossa aurinko nousee paljon myöhemmin. Petri avasi silmänsä ja haukotteli makeasti. "Hyvää huomenta" Petri sanoi. Petrin elämä oli ollut jo kauan hyvin yksitoikkoista. Hän hoiti pientä maatilaansa, jossa asui viisi kanaa, venäläinen kukko, yksi lehmä, sekä yksi hyvin rauhallinen kissa. Joskus kun en keksinyt mitään tekemistä, seurasin miten eläimet viettivät päiviään. Kissan seuraaminen on yleensä kaikkein mielenkiintoisinta, muut eläimethän viettävät aikansa suurelta osin aitauksessa. Kissa ei myöskään toista edellisen päivän tekemisiään. Tästä huolimatta olen kuitenkin pannut merkille pari rutiininomaista asiaa, kuten esimerkiksi sen että maanantain kissa kuluttaa suurilta osin reviirinsä tarkastamiseen. Se kiertää pienen maatilan ympäri tarkkaan katsoen kaikki asiat läpi, ettei mikään jäisi siltä huomaamatta. Tämän jälkeen se tutkii kaikki talon nurkat. Petri ei ole tätä seikkaa pannut merkille, tai ainakaan hän ei ole siitä minulle ilmoittanut. Hän kun niin harvoin huomioi kissaa ulkona käydessään, jolloin hän joko ajaa kaupunkiin, tekee töitä, tai muuten vain menee ruohikolle makaamaan. Joskus käperryn Petrin kainaloon nukkumaan, hän kun tuoksuu niin hyvältä.

                       Petri istui pöytänsä ääressä lukien sen päivän sanomalehteä. Katselin tarkkaan hänen silmiensä liikettä, miten ne lukivat ensin rivin vasemmalta oikealle, palasivat sen jälkeen takaisin vasemmalle ja aloittivat uuden rivin. Petri oli nopea lukija hänen heikosta koulutuksestaan huolimatta, mutta käsittääkseen tarkalleen kaiken lukemansa hän luki mielellään hitaasti ja tarkasti. Se ei vaivannut minua, sillä lukiessaan mielenkiintoisen artikkelin hän yleensä keskusteli siitä kanssani. Se oli aina päiväni yksi hienoimmista hetkistä. "No jo on." hän aloitti tavanomaisella tyylillään. Hymy nousi kasvoilleni ja nojauduin lehden yli nähdäkseni mistä oli kyse. "Voitko uskoa tätä. Bensan hinta on jälleen nousussa, vaikka juuri sitä nostettiin." hän sanoi hämmästynyt ilme kasvoillaan kissan katsoessa häntä maireasti haukotellen. Petri ei ollut varakas mies ja hänen kauppareissunsa olivat pitkiä. Laskin käteni lohduttavasti hänen olalleen ja nyökkäsin ymmärtäväisesti. "On se kumma asia, kun koskaan ei ole kovaa huutoa sille, mitä minulla olisi tarjota. Ainoastaan kovan luokan öljysheikit pääsevät myymään kalliilla, vaikka he ovat jo valmiiksi rikkaita." Petri sanoi hymyillen ja päätään puristellen. Laskin pääni hänen olalleen samalla kun Petri käänsi sivua. Vesipannu kiehui ja Petri riensi siirtämään sen pois kuumalta levyltä. Minä jäin katsomaan haikeana hänen peräänsä varmistaen ettei hän polttaisi kättään.

                       Päivät ja vuodet kuluivat. Elämä pienessä hirsimökissä jatkui niin kuin aina ennenkin. Sitten koitti se päivä. Tulin hiljaa huoneeseen jossa Petri vielä nukkui. Menin hänen viereensä ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. "Tänään." kuiskasin hänen korvaansa. Petri ei reagoinut, kunnes vasta kukko kiekui. Tällä kertaa kuitenkin ajoissa, sillä tämä kukko ei ollut Venäjästä, niin kuin se joka kuoli vuosia sitten. Petri nousi ylös venytellen. "Hyvää huomenta," hän sanoi. Hymyilin hänelle ja toivoin että hän jäisi vielä viereeni. Petri kuitenkin nousi ylös ja ryhtyi tavanomaisiin puuhiinsa. Tällä kertaa en seurannut eläimiä, vaan pysyin tiukasti Petrin vieressä pitäen kiinni hänen kädestään. Petrin askelia painoi raskas taakka ja halusin tarjota kaiken mahdollisen tuen hänelle. Sen hän oli ansainnut. Päivän edetessä kohti iltaa, Petri palasi takaisin mökkiinsä ja hänen hengityksensä oli raskas. "Olipas..se rankkaa" Petri sanoi puuskuttaen. Kiipesin hänen syliinsä ja hyväilin hänen hopeisen harmaata tukkaansa. Petrin hengitys kävi entistä raskaammaksi. Hän sulki silmänsä ja niin suljin minäkin. Kyyneleitä valui pitkin poskeani. Mitä jos hän ei pidä minusta, ajattelin mielessäni. Petrin pulssi heikkeni ja hänen hengityksensä hiljeni kunnes se viimein loppui kokonaan. Nousin pois hänen sylistään ja otin kaksi askelta taaksepäin. Petri avasi silmänsä ja ensimmäistä kertaa koko elämänsä aikana, hän katsoi suoraan minuun. "Tervetuloa kotiin rakas," sanoin kyyneleitteni tippuessa läpi vanhan hirsimökin lattian.