Olin matkalla hänen asuntoonsa. Kello oli noin 22:00 – ehkä hieman enemmän. Olin juuri hetki sitten viettänyt hauskan illan ystäväni ja hänen kihlattunsa kanssa, pelasimme videopelejä ja nauroimme katketaksemme. Saavuin perille ja olin peloissani. Mitä tänä yönä tapahtuisi? Miten se kaikki minuun vaikuttaisi? Lähdenkö aamulla erilaisena ihmisenä pois?

Koputin oveen sydän kurkussa. Avasit oven ja halasit minua lämpimästi. Tunsin miten vatsassani kouraisi – olit kauniimpi kuin koskaan. Esittelit minut ystävillesi, he olivat varsin persoonallisen oloisia, kuten yleensä kaikki ystäväsi olivat. Pidin heistä jokaisesta. Etsin paikan sohvalta ja pääsin nopeasti mukaan keskusteluun. Puhuminen on minulle tapa päästä eroon omista epävarmuuksistani. Näitä kitkettiin esimerkiksi keskustelemalla Opelin ja kuplavolkkarin eroista, sekä varhaisesta suomalaisesta doom metalista. Olin tuonut veljellesi tölkin alkoholia, sillä luulin että nämä olisivat olleet hänen syntymäpäivänsä. Olin ilmeisesti käsittänyt väärin, mutta ei hätää, se tölkki löysi kyllä uuden omistajansa varsin nopeasti.

Ihmiset humaltuivat. Panin merkille miten läheinen olit yhden ystäväsi kanssa. Hän oli mies ja se häiritsi minua. Yritin sysätä synkät ajatukset syrjään. Tahdoin olla vain yksi kavereistasi ja nauttia seurastasi puhtain mielin. Onnistuinkin siinä hetkellisesti, kunnes istuit vierelleni sohvalle ja aloit leikkisästi tökkiä kylkeäni. Olen äärimmäisen kutiavaa sorttia, mutta et suostunut lopettamaan. Jonkun oli pidettävä käsistäsi kiinni. Ilmeesi oli surullinen, kuin lapsella, jonka lelu oli juuri viety pois. Olit äärimmäisen söpö.

Yö syveni ja ihmiset alkoivat pikkuhiljaa väsyä. Olit jatkanut härnäämistäni ja jopa näykkinyt korvannipukoitani. En ollut kovin humalassa, mutta esitin olevani, jotta voisin tehdä ja sanoa mitä mieleni oli halunnut jo pitkään. Ystäväsi ehdotti, että katsomme elokuvan "Titanic 2". Päätimme yhdessä, että yö oli ehtinyt jo tarpeeksi pitkälle. Kun menimme nukkumaan ja kömmit viereeni sohvalle, kysyin haittaako jos tulen lusikkaan. Sinua ei haitannut.

Olimme tunteneet monia vuosia. Olin aina pitänyt sinusta, mutta en uskaltanut kertoa miltä minusta tuntui. Tuoksusi oli parasta mitä tiesin ja kaikki tarinani kerroin vain, että saisin sinut nauramaan. Nyt olin sohvalla sinun kanssasi; Nenäni painettuna päätäsi vasten, käteni kiedottuna ympärillesi. Yritin muistella miltä se kaikki tuntuisi, että en ikinä unohtaisi sitä tunnetta. Käännyit ympäri ja makasimme kyljillämme kasvot vastakkain. Siristin silmiäni, jotta näyttäisin nukkuvan, mutta todellisuudessa tahdoin katsoa sinun kasvojasi. Huomasin että olit hereillä, joten päätin suudella sinua.

Emme juuri nukkuneet sinä yönä. Suutelimme ja puhuimme. Minä kerroin asioita, jotka olivat pyörineet päässäni jo vuosien ajan, pääasiassa siis kerroin sinusta. Jälkeenpäin ajateltuna puhuin ehkä liikaakin, mutta kuten mainitsin aiemmin, puhuminen on minulle tapa päästä eroon epävarmuudesta. Kaikki tuntui täydelliseltä, kunnes koitti aamu.

En pystynyt hillitsemään itseäni. Mitä jos olit vain humalassa? Mitä jos pilaan kaiken sanomalla taas jotain typerää? Miten keksin puhuttavaa kun kaiken aikaa voisin vain haistella sinun hiuksiasi ja pitää sinua kädestä?

Lähdin aamulla samana miehenä kuin olin viime yönä saapunutkin; Olin epävarma ja peloissani. En pystynyt pitämään sinusta kiinni, joten lensit pois.

Nyt vuosia myöhemmin en saa unta. Tuntuu kuin peittoni tuoksuisi sinulta.