Herään aamulla hiestä märkänä. Lakana on kosteana myttynä sänkyni juurella ja sen vieressä kyljelleen kaatunut herätyskello huutaa raivoisasti. Nousen istumaan ja hieron käsillä kasvojani, varsinkin silmien ympäriltä. Olen pitänyt silmiäni visusti kiinni ja kun avaan ne, tunnen miten valo terävästi viiltää näkymätöntä haavaa mieleeni. Suljen silmäni nopeasti ja äännähdän jotain mitä en enää muista. Nousen sokeana seisomaan ja astun vahingossa herätyskellon päälle. Sen pienet metalliset osat painuvat syvälle jalkapohjaani ja minuun sattuu. Potkaisen sen raivoissani sänkyni alle, jossa se varmaan vieläkin on. Kelloa ei enää näy, mutta kipu sykkii vielä vahvana jalassani. Seisoin hetken paikoillani. Valo antaa pikkuhiljaa periksi silmieni moukaroimisessa ja tuska jalassani alkaa laantua. Myös sydämeni syke rauhoittuu kun se muuttuu kiivaasta takomisesta hitaaksi ja tasaiseksi sykkimiseksi. Yhtäkkiä ajatus iskee minuun. Jokin kohahduttaa sisintäni ja muistuttaa minua jostain jonka olin unohtanut. Mikä se on?
Pian ennen kuin ehdin edes itse huomata, alan purra huultani niin, että maistan veren. Sydämeni takominen kiihtyy jälleen nopeaksi rummutukseksi. Katselen kättäni ja aivan kuin itsestään sormenpääni liukuvatkin jo pitkin käsivarttani, upottaen kyntensä nahan läpi lihaan, riistäen irti kaiken minkä ne saivat tullessaan takaisin. Hengitin nopeasti ja kiihkeään. Hampaani runnoivat lihaani ahnaasti veren virratessa valtoimenaan pitkin suupieliäni. Kauniin punainen veri. Valahdan järkytyksestä polvilleni ja tärisen. Juoksen kömpelösti hoiperrellen vessaan ja pesen veren pois. Kipu loppuu nopeasti. Se katoaa lämpimän punaisen veden virratessa alas viemäriin samalla kun tyhjyys palaa sisälleni.

     Asetuin selälleni makaamaan vessan lattialle. Katsoin kattoa ja tutkiskelin siinä esiintyviä epäpuhtauksia. Niitä oli paljon koska en ole kovinkaan siisti ihminen. Tunnen sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka menettävät yöunensa tälläisten epäpuhtauksien takia. He eivät ole terveitä. Katsahdin alas ja huomaan, että käsivarteni oli punainen. Siinä ollut kipu oli hellittänyt, eikä siihen enää sattunut muuta kuin koskettamalla. Se oli houkuttelevan näköinen. Se hohti punaisena kaipuusta ja tuskasta, jonka olin päästänyt vapaaksi sisältäni. Tutkailin ajatusta, joka mieleeni oli aamulla tullut. Mistä se oli syntynyt ja mitä se tarkoitti? Mielessäni kuului kuitenkin vain ääni, joka sanoi viettelevästi: "Avaa ovi ja katso mihin se johtaa." 
     Katseeni oli suunnattuna kohti kattoa samalla kun käteni eteni salakavalan käärmeen tavoin punaisena sykkivää käsivarttani kohti. Pupillini laajenivat kiellettyjen ajatusten ja torjuttujen intohimojen päästessä valloilleen. Tärisin ja sydämeni sykki kiivaammin kuin koskaan, aivan kuin se yrittäisi murtaa rintakehäni ja vapautua sen kahleista. Päästin himokkaita ääniä, joiden välissä kaikui ahnas hengitykseni. Kynteni repivät ja raatelivat käsivarttani. Tuska oli valtava ja veri valui pian vuolaana virtana lattialla. Silti oloni oli ylitsevuotava. Aivan kuin pato olisi murtunut ja kielletystä olisi tullut hyväksyttävää nautintoa. Se oli enemmän kuin hyväksyttävää. Se oli hyvää, ihanaa ja aitoa. Se oli elämää ilman kyyneliä. Sillä hetkellä mieleni, koko maailmani, täytti lämpö. Lämpö jonka jälkeen ei tullut kylmyys tai yksinäisyys. Tämä lämpö kesti ja poltti ajan myötä vain kovempaa ja kovempaa. Lämpö muuttui pehmoisen lämpimästä aina polttavan kuumaksi ja se herätti minun heikon ruumiini henkiin. Tunsin sen hengityksessäni. Se valui punaisena pitkin ihoani ja maalasi minut oranssiksi. Lämmin ja onnellinen. Se minä olin. Väri ei koskaan lähtisi, polte ei koskaan lakkaisi. Se palaa aina ja ikuisesti. Kuuma tuska, joka herätti minut eloon.

     Odotin lattialla kauan. Ehkä noin tunnin, jonka jälkeen nousin ylös ja kävelin takaisin lukittujen ovien taakse. Pysähdyin ovelle ja katsoin haikeana selkäni takana olevaa lattiaa. Se kimmelsi punaisena verestä ja siihen kohdistuneesta likaisesta valosta, joka loisti yläpuolella olevasta himmeästä lampusta. Siitä tuli epäpuhtaus joka pitäisi minut hereillä öisin, mutta se ei syntynyt ainoastaan vessan lattiaan. Tämä tahra syntyi myös sydämeeni, missä se olisi ainainen epäpuhtaus, joka leviäisi öinä, jolloin sinä et saapuisi viereeni nukkumaan..

 

Kirjailijan kommentti: No eihän se nyt tullut ihan silloin kun lupasin..