S: Huomenta

A: Huomentaa!

S Oikeen intoa täyn --

A: Arvaa mitä, arvaa mitä!

S: No?

A: Eilen. Ku me oltiin järvel hiihtämäs. Elsa oli Just. Hetki. Sitten. Sanonu. Et koskahan mahtaa taas käydä niin että mä olen siellä lumes makaamassa sukset ojossa. KUNNES. Hahhah. Se kaatuu ite. Aivan kauheen huudon saattelemana sinne.

S: Eikä? Aika hyvä.

A: Joo. Vitsi se oli hauskan näköstä.

S: Jep, varsinki just ku päässy sanomast tollee.

A: Älä! Mä nauroin siis niin paljon.

S: No siis se on kyl hauskaa ku jengi kaatuilee.

A: Nii-i.

S: Yea..

A: --

S: Armeijas mä muistan ku yks mun tupakaveri kanto sellast isoo telttaa ja se kaatu jäällä kyljelleen. Se osuu ain mul johki nauruhermoon ku jengi kaatuu, vaik se ei ookkaa kyl aina naurun paikka ku voi käydä pahastikki.

A: Nii-i, siin voi kyl sattuu jos kaatuu pahasti.

S: Nimenomaan. Varsinki vanhemmal väestöl se on vakavaa.

A: Jep. Niinhän se on.

S: Yea..

 

S kaipaa L:ää