Minä astun epämukavuuteen. Alistun kasvavan ahdistuksen alaiseksi. Ripustan itsenäisyyteni neuleen naulakkoon ja sen tilalle tulee painostuksen edessä punottu pakkopaita.

Säännöt sitovat käsiäni, käskyt kaikuvat kapulana suussani. Minun veltto ruumiini riippuu myrskyävää merta kyntävän laivan keulassa, nitisten ja natisten, kohti haikeana hohtavaa majakan valoa.

 

"Vie minut tähän tuntemattomaan päämäärään, 

Oi kaunis kyltymätön kaipuuni kuninkuuteen,

Sinä polttava paloni paremmuuteen.

Tee minusta arvokas ihminen.

Valaa kultainen kuoreni,

valaise pimeä polkuni,

voitele sisäinen silkkoni."

 

Kuka myrskystä selviää? Olenko se minä, minun rippeeni, vai joku täysin toinen..

Erilainen. Erilaiset silmät. Vahvempi ote, mutta joka tarttuu ystävän käden sijasta miekkaan.

Voimakas, mutta voiman ulkopuolella heikko.

Onnellinen, ja siihen niin todella riippuvainen..

 

"Matka on meriitti,

pelkkä seinällä roikkuva diplomi.

Kuinka kauas olet valmis menemään?

Ja löydätkö takaisin ennen pimeää.."