keskiviikko, 20. toukokuu 2020

Helluntaiksi heila vai korona?

Helluntai lähestyy ja ainoa vaikutus sillä tuntuu olevan että sinkut heräävät horroksesta ja lähtevät markkinoille heilaa etsimään.

Harmillista nämä korona-ajat sinkkujen osalta, sillä vastuutuntoista ja kypsää kumppania ei välttämättä enää kannata bongata tuolta baareista tai muista kokoontumisista koska jos siellä päätyy jonkun tapaamaan, niin todennäköisesti nuo edellä mainitut adjektiivit vaihtuvat päinvastaisiin.

Noh, aikuisia tässä suurimmaksi osaksi ollaan, joten kunhan järki pidetään menossa mukana niin kai jokainen pystyy omat päätöksensä tekemään menojensa suhteen.

Vähän erakkona ja itsepäisenä taidan pysyä tässä näppäimistön ja ruudun ääressä. Eipä menneiden vuosien riennot montaa kumppania tuottaneet muutenkaan, joten suurempi todennäköisyys olisi itselle varmaan koronatartunta kuin heila.

Noh, mietitääs näitä kahta vaihtoehtoa että kumpi päätyisi olemaan pahempi.

Koronassa odotetaan että etäisyyttä pidetään lähimmäisiin ja täysi keskittyminen annetaan tälle odottamattomalle asuinkumppanille. Tietyissä tapauksissa tämä ei juurikaan eroa siitä heilasta mitenkään.

Korona aiheuttaa kropassa ilmiöitä kuten kohoavaa lämpöä ja päänsärkyä. Heila aiheuttaa mahdollisesti näitä samoja asioita, sekä vatsassa perhosten kihelmöintiä. Niiskuttelu on koronan tapauksessa ensimmäisiä oireita, mutta heila loppuvaiheessa aiheuttaa niiskutuksen lisäksi myös itkua.

Korona on vielä suhteellisen harvinainen Suomessa, mutta omakohtainen kokemus on että ei se heilakaan helposti aina löydy. Heiloja on tietysti erilaisia ja jos ehdottomasti haluaa jonkun niin kyllä sieltä aina jotain pitäisi löytyä kun tarpeeksi etsii. Koronan tapauksessakin jos ei se haluttu mediaseksikäs Covid-19 osoita halukkuuden merkkejä, niin vähissä vaatteissa tarpeeksi kylmään ilmaan niin saat edes jotain sen suuntaista. Kummassakaan tapauksessa tämä vaihtoehtoinen lähestyminen ei tarjoa yhtä merkittävää parisuhdetta, mutta eipähän tarvitse olla yksin.

Kannattaa muistaa että mitä nuorempi on niin sitä suositeltavampaa on lähteä koronan / heilan -metsästykseen. Kummassakin tapauksessa kun on tarpeeksi nuori niin näitä voidaan jälkikäteen muistella vain huolimattomuusvirheenä ja hassuna päähänpistona. Kun ikää on 80v niin korona tai heila saattavat olla loppuelämäksi, joten olkaa mammat ja papat tarkkana tämän kanssa.

Tuli helluntaiksi korona tai heila niin muista somettaa. Anna maailman tietää että ovatko keuhkot täynnä rakkautta tai reikiä.

Aivastellaan kun tavataan ja kuten aina, pysykää terveinä ystävät!

 

torstai, 23. huhtikuu 2020

Vieroitusoireyhtymä

Tarjoan sinulle jakamattoman huomion, katseen katkeamattoman.

Tarjoan maailmani kauniiksi koristeltuna, paheet piilotettuna.

Tarjoan hetken pitkää onnea, siivun täydestä.

Ja kun olet onnen kukkulan laelle noussut ja maisemaan tottunut.

Katoan kuin rakkaat muistot menneisyydestä, kuin lapsena tehdyt lupaukset.

Jätän sinut itkun kietomaksi, surun vaiennettavaksi, kaipuun kidutukseen.

Kun onni minut murtaa, minä sulan.

Kun rakkaus minut täyttää, minä tukehdun.

En kestä kipua vuoksesi, en onnen repimää elämää.

En kanssasi luomaa taivasta, en tukea en turvaa.

tiistai, 14. huhtikuu 2020

Opettele yksinäistymään oikein

Karanteenissa jo kuukauden olleena arki on ollut kuten aina ennenkin. Yksinäisyydelle altistuminen on tullut monelle meistä uutena asiana, mutta me vanhat konkarit jatkamme tutulla tyylillä niin kuin tähänkin asti.

Itsenäisyys muista ihmisistä on vahvuus jota harvemmin arvostetaan. Eristäytyminen ja erakoituminen koetaan antisosiaalisten ihmisten toimintana ja tietynlaisena introverttiydelle antautumisena. Heikkoutta heittäytyä ja astua mukavuusrajan ulkopuolelle. Osittain täysin oikeutettua kritiikkiä, mutta harvemmin sama pätee päinvastaiseen missä itseensä perinpohjaiseen tutustumiseen ei kehoteta muuta kuin hetkellisinä kahvi+kirja momentteina joista saa inspiraationallisia kuvia instagramiin.

Ehkä kumpikaan ääripää ei ole ihanteellinen, mutta koen vahvaa subjektiivista miellekkyyttä nimenomaan erakkomaisessa lähestymistavassa, case and point: tämän hetkinen tilanne.

Kun maailmasi ja sen mielekkyys on rakennettu perusteisiin joiden ylläpitämiseen et tarvitse itsestäsi riippumattomia tekijöitä, niin järkkymättömyys ja pakan kasassa pitäminen on tämän jälkeen itsestäänselvyys. Kun kaikki on hyvin yksin niin miksi asiat eivät voisi olla loistavasti kun piristysruiskeen tavoin jonain päivänä inserttaat toisen henkilön arjen ihanuudet kanssasi jakamaan.

Voiko perusteet ylläpitää että jos korttitalo lyyhistyy niin palaat ekstaasista erakkomaiseen ekselenttiin? More on this later ...

Monet yksinäiset janoavat seuraa ja tämä epätoivo heijastuu rikkonaisina perustuksina kiinnostuneille. En sano etteikö epätoivo olisi todellista, mutta jos yksinäisyys on piinaa ja vuosia sen kanssa taistelleena et ole pystynyt tätä realiteettia karistamaan, niin tämä kertoo jotain epäimartelevaa sinusta. Tyytymättömyyteen tyytyvä ja nopeaa 180 asteen muutosta rukoileva ei ole ideaalia kumppanimateriaalia ja harva haluaa ostaa kukkavaasia sirpaleina. Pitää olla harvinaisen hyvä vaasi että olen valmis teippiä ja pikaliimaa vuoksesi ostamaan.

Vaatii myös tietynlaista välinpitämättömyyttä olla perusteet raunoilla ja vyyhti ongelmia sylissä, odottamassa ritaria ratsullaan jotta voit sysätä kaiken tämän ehjän ihmisen niskaan. Jälleen kerran, pitäisi olla aika spesiaali vaasi että se rikkinäisenä kelpaa, joten otappa hyvä ryhdikäs asento peilin edessä ja kerro speksit, sanon STOP kun riittää.

En tuomitse rikkinäisiä ihmisiä joilla on taakkaa, trust me, is okay. Mutta elämä ei parane kuin salamaniskusta jos löydät jonkun jota rakastaa. Yleensä jos se tuntuu siltä, niin pystytkö onnellisuuden kukkulaltasi arvioimaan, että onko tämän rakastetun hymy myös yhtä aito, vai tuntuiko hän hymyilevän enemmän kun ette olleet vielä yhdessä?

Vaihtoehtoisesti, älä ole nopea tuomitsemaan itseäsi mahdottomaksi tapaukseksi. Hell, minäkään en rehellisyyden nimissä koe lähestyväni tätä rajapyykkiä ja tämä sivusto on täynnä kontradiktaavaa aineistoa sen saralta. Sekaisin päästä, mutta ehjällä perusteella on ihan ok tapa luokitella itsensä. Rock on fellow weirdos!

"All I'm saying is"

Ei ole pelastajaa tässä maailmassa eikä saisikaan olla. Siivoa itse omat sotkusi tai palkkaa siivoja. Sinun ei pitäisi olla puolisosi tai SO:si työmaa jonne hän leimaa itsensä sisään joka helvetin aamu. Elämäsi voi parantua kun saat vierellesi toisen, mutta sen pitää olla elämää vaikka olisit yksinkin. Elämä ei voi syntyä vasta toisen kohdatessa, se ei ole terveellistä.

Listen..

Elämä on luopumista, jatkuvasti, kiihtyvässä määrin. Mitä pidempään elät, sen nopeammin kaikki katoaa. Sinä katoat viimeisenä jonka jälkeen tulee vain end credits. Nauti itsestäsi ja luo itsestäsi kokonaisuus, yksikössä, Minä ja minussa. Nyt on sen aika, mennä itseensä ja löytää sieltä jotain aitoa, jotain ehjää. Perustukset joiden varaan tehdä kerroksia. Että jos myrsky iskee ja kaiken tuhoaa niin on helpompi aloittaa alusta.

 

Pysykää terveinä ystävät.

torstai, 6. helmikuu 2020

Nyt puhutaan Aku Ankasta! (Julkaistu luonnos vuodelta 2014)

Tämä kirjoitus sisältää vahvaa kielenkäyttöä ja suurta turhautumista! Painu vittuun jos loukkaannut helposti! (soriii)....

Don_Rosan_Aku_Ankka-normal.jpg

 

Aku Ankka on ollut sydäntäni lähellä aina lapsuudesta tähän päivään asti. Ankkalinnan tarinat olivat ikimuistoisia ja lukemaan oppi tehokkaasti värikkäiden kuvien selaamisen ohessa. Aku Ankasta löytyi kaikki mahdolliset seikkailut etsivä-tarinoista aina sci-fi -genreen saakka, joten jo lapsena olin saanut vaikutteita kaikista kirjallisuuden teemoista mitä vain kuvitella pystyi - sarjakuvien kerronnallisten elementtien kautta tietenkin. Don Rosan "Roope Ankan Elämä ja Teot" on yksi parhaista kirjallisuuden teoksista, jonka mittapuut vetävät vertoja mille tahansa suuren sankarin syntytarinalle. Don Rosa ja Carl Barks eritoten tekivät Aku Ankan parissa Grimmin satuihin verrattavia ajattomia klassikoita, joiden syvät merkitykset lapsia miellyttävän päätarinan alta paljastuessaan antoivat aivan ainutlaatuisia näkökulmia ja henkisiä haasteita jopa varttuneille lukijoille. Carl Barksin elämältä maistuvat lyhyet tarinat loivat tulkinnanvaraista sisältöä hahmojen maailmankuvaan ja heidän ajatusmaailmaan. Filosofiset elementit muistuttivat Muumeissakin esiintyvää jokamiehen pohdintaa, missä simppelit kysymykset ja viattomilta vaikuttavat huomautukset jäävät elämään ja tarjoavat miellyttäviä hetkiä lukijan syventyessä näitä miettimään. Mielikuvituksellisen tarinan alta saattoi esimerkiksi paljastua nykypäivänäkin esiintyviä teemoja, kuten tarinassa "Kun taivaalta satoi rahaa", Carl Barks vuodelta 1951. Tarinassa käsitellään työn filosofiaa fiktiivisen tapahtuman jälkeen, minkä johdosta jokainen Ankkalinnan kansalainen eräänä päivänä rikastuu. Tarina siis vetoaa sekä lapsiin että aikuisiin.

 

Mutta jo riittää! Aku Ankka on nimittäin raiskattu! Kauan siihen tosin meni kun ottaa huomioon miten Akun pukeutuminen miltei huutaa seksuaalista hyväksikäyttöä (Aku Ankalle pitäisi omistaa henkilökohtainen Huoramarssi, missä alaosattomissa marssivat miehet protestoivat yhteiskunnan asettamia alapään piilottamisen normeja).

 

Mutta Tilkkutäkki! *

Aku Ankka on edelleen valtavassa suosiossa ja suomalaiset rakastavat tätä sarjaa! Perustele saatana!

* (Rohkea kirjailija provosoi ja urheasti piiloutuu nimimerkin taakse)

 

Aku Ankan tarinat tekevät selvää vuosittaista sykliä. "Karhukopla parantaa tapansa, mutta tämä olikin juoni ryöstää Roope" tai vanha klassikko "Avaruuden-, Syvänmeren- tai Kadoneen sivilisaation väki aiheuttaa Roopelle taloudellisia tappioita ja tämä on korjattava" ovat vain jäävuoren huippu tässä valtavassa kierrätettyjen tarinoiden kollaasissa, jotka eivät tarjoa veteraanilukijalle kuin uusia kuvia loppuun asti kolutuissa seikkaluissa. Ei. Helvetti. Sentään! Kuinka monta kertaa pitää katsoa kun Hannu menettää onnensa vain saadakseen sen takaisin? Kuinka monta kertaa Aku ja Tulppu ystävystyy vain ollakseen vihollisia jälleen? Kuinka monta kertaa Roope perustaa oman valtion vain huomatakseen, että joutuu palaamaan vanhoihin kuvioihin jälleen? Ihan totta nyt helvetti!

 

...

 

Okei, monissa sarjoissa palataan Status Quoon ja se on ihan fine. Leikitään ajatuksella, että maailma olisikin tämmöinen, aloitetaan tarinan rakentaminen sanomalla "Mitä jos X". Esimerkkejä:

 

"Mitä jos Aku omistaisi Roopen omaisuuden?" (Tehty monesti)

"Mitä jos Akulla olisi Hannun onni?" (Tehty monesti)

"Mitä jos Aku olisi menestyvä jollakin alalla?" (Done done doooooooone!)

 

Ymmärrän ymmärrän. Vuosikymmeniä Aku Ankkaa, keksippä siinä jotain omaperäistä tarinaa. Joo, se ei olekaan se ongelma. Minä jaksaisin lukea kymmenen kertaa tarinan, missä Aku pelastaa Iineksen Isojalalta (näitä on varmaan tusina), mutta en silloin jos kaikki versiot ovat miltei identtisiä! Jokaiseen tarinaan pitäisi löytää oma tulkinta, oma tyyli tai lopputulos. Tarinan pitäisi antaa jotain erilaista aikaisempaan verrattuna, vaikka se sitten palaisikin Status Quoon. Annetaan esimerkki niin en vaikuta täysin sontaa suoltavalta sekopäältä (myöhäistä..?):

 

Esimerkki 1 : Tämä on nähty!

"Aku joutuu vastuuseen Roopen omaisuudesta. Aku tyrii kaiken ja Roope joutuu korjaamaan tilanteen. Aku palaa Roopen palkalliseksi tai tarina päättyy Roopen raivonpurkaukseen."

Esimerkki 2 : Tätä kaivataan!

"Aku joutuu vastuuseen Roopen omaisuudesta ja Roope vastaa Tupun Hupun ja Lupun kasvatuksesta. Roope kokee perheellistä onnea samalla kun Aku tyrii Roopen bisneksiä minkä ehtii. Tilanne palaa normaaliksi Roopen palatessa johtajan paikalle ja lopussa Aku mainitsee miten valtava omaisuus on taakka, joka estää saavuttamasta elämän pieniä iloja. Roope kuvataan pimeässä betoniseinien värittämässä toimistossaan puhumassa puhelimiin ja Akun halatessa mietteliäänä veljenpoikiaan."

 

Noniin, heti kärkeen: Aku Ankassa on jo tarinoita kuten esimerkissä 2 - MUTTA - ne hukkuvat esimerkin 1 kaltaisten massojen alle! Joo, tarvitaan kevyttä tavaraa, ei aina voida pommittaa lukijaa raskailla panoksilla, mutta on se nyt jumalauta jos edes kerran vuodessa löytyisi tarina, joka antaisi vanhojen klassikoiden kaltaista pohdinnan haastetta! 

 

Okei. Tämä rassaa minua suuresti. 

 

Aku Ankan naishahmot ovat stereotyyppisiä bimboja!

851880634395135038840181-normal.jpgMinni_200pxl-normal.jpg1cae79dbd6fa7f79eca1f0562ca8d-orig-norma

 

Ihan oikeasti katsokaa nyt näitä kuvia. Pinkkiä, rusetteja, laukulla lyömistä vailla teon oikeuttavaa motiivia (mikäli se koskaan on oikeutettua). Tämä on täysin mielikuvituksetonta soopaa!

 

Iines on äkkipikainen kontrollifriikki, sekä narsistinen Gold Digger. Hän vaihtaa tarpeen tullen Akusta Hannuun, eikä syyksi tarvita kuin esimerkiksi uusi auto. Vähempikin - Iines raottaa haarojaan sille, joka suostuu viemään hänet hienoon ravintolaan. Tämäkö on naishahmo, johon meidän pitäisi pystyä samaistumaan. Kolmen lapsen yksinhuoltaja-isä tekee minimipalkalla töitä tarjotakseen parasta naiselleen, joka mieluumin panee tämän keikari-serkkua?? Ja kyllä, PANEE! Hannu on maailman onnekkain hanhi. Se kuka sanoo, että tämä onnekas paskiainen ei saisi pesää aina kun haluaa on täysin sekaisin päästään. Ei ihme, että Akua niin vituttaa - hän tietää mitä Hannu pääsee tekemään ravintola-illallisen jälkeen.

 

Heluna on tantta pahinta laatua. Nipottava ja pinnallinen tärkeilevä tantta, joka häpeää junttimaisuutta ja yrittää päteä ylemmistöön hienostuneisuudellaan ja tärkeilevällä asenteellaan. Uskomattoman ärsyttävä ja turhamainen hahmo.

 

Minni on ehkä näistä kolmesta kaikkein neutraalein. Hän ei herätä juuri mielipiteitä puolesta eikä vastaan. Hän on - kuten Mikkikin - kuolettavan tylsä. Esimerkillinen miehensä rinnalla suurimmaksi osaksi seisova naishahmo, joka mielellään joutuu pulaan, jotta Mikki saa jotain motivaatiota ryhtyä sankari-puuhaan. En sanoisi tätä hyväksi käsikirjoittamiseksi, kun paras naishahmo asettuu tukevasti damsel in distress -lokerikkoon.

 

Ei edes puhuta Riitta Hanhesta..ei vaan jaksa..

 

Mummo Ankka on ihan ok.. stereotypinen.. mielikuvitukseton.. mutta ihan ok..

 

Mistä sitten löytyisi hyvä naishahmo? Noh...sanotaan näin että.. 

 

Kultu Kimallus

 

RoopeKultu2-normal.jpg

Kultu Kimallus on kimakka ja kunnianhimoinen nainen. Hän ansaitsee elantonsa huijaamalla ja manipuloimalla miehiä haluamallaan tavalla. Hän menee napit vastakkain Roopen kanssa ja näiden kahden välinen suhde saakin merkittävää sisältöä, joka puuttuu nykyisestä Aku Ankasta. 

Kultu kykenee pitämään puolensa kovimpia miehiäkin vastaan, eikä hän tyydy altavastaajan rooliin. Kultu ei myöskään ole pelkkä sydämetön naispaholainen, vaan hänellä on omat heikot hetkensä joiden aikana hänen haavoittuva puolensa on näkyvästi esillä. Kultu ja Roope ovat vahvoja hahmoja, joiden kunnianhimo ja unelmat ohjaavat heidän jokaista liikettään. Tämä yhteinen piirre myös vetää heitä puoleensa ja auttaa heitä täydentämään toisiaan.

 

Johtopäätös:

 

Näin kirjoitetaan toimiva naishahmo!!

 

On äärimmäisen turhauttavaa palata menneisiin tarinoihin ja ihailla kirjoittajien taituruutta ja mielikuvitusta, sillä nykyaikana tarinat ovat vain kalpeita varjoja entisistä. Olen keskittynyt vanhojen tarinoiden parhaisiin (Rosa-Barks), joten toki vanhoissakin lehdissä olivat omat surkeat painoksensa, mutta heillä ei ollut tätä taustamateriaalia silloin! Nykyajan kirjoittajat eivät voi perustella hahmojen geneerisiä luonteenpiirteitä tai tarinoiden kopioimista sillä, ettei hahmojen luonteenpiirteet ja menneisyys olisi establisoitu. 

Aku Ankan tarjoama potentiaali on täysin hukkaan heitetty, eivätkä tuoreet lukijat voi edes kuvitella millaista oli ennen pidellä käsissään uutta Aku Ankka -lehteä. Se ei ollut vain 10 minuutin mentaalinen Ankka-runkkaus "kivat kuvat hehhee punainen rusetti tarkoittaa tyttöhahmoa" -paskaa, vaan se oli mahdollisuus aivan uusiin maailmoihin. Niistä löytyi ennen huumoria, suuria ajatuksia, mielikuvituksellisia hahmoja ja maailmoja. Nykyään lehtiä myydään kun Aku Ankan toimitus päättää kaksi kertaa vuodessa julkaista vanhan Don Rosa jatkosarjan. Jippi-vitun-jee, kun ei osata kopioida ja tehdä uutta, niin kopioidaan vanha tarina uusiin kansiin ja myyntiluvut nousee! 

 

Haistakaa paska Aku Ankan kirjoittajat, jotka ette osaa luoda mitään omaa!

Haistakaa paska Aku Ankan lukijat, jotka ette vaadi kirjailijoita luomaan mitään omaa!

Daan Jippes oli myös kova jätkä, tosin en pitänyt hänen sudenpennuista läheskään niin paljon kun Rosan tai Barksin.

 

Tämä oli tässä! Olo helpottui! Kiitos jos jaksoit loppuun asti <33

maanantai, 3. helmikuu 2020

Lihanveistäjä ja maansaaja

Auringonvalo on halpa mielennostattaja. Lannistuneen sielun uudelleensyntyminen kauniin kullan kajossa. Uuden päivän pelot ja murheet väistyvät toiveikkaan ja uteliaan katseen tieltä odottamaan kivikkoisempaa tietä ja lankeamisen aikaa. Rauhaisa sisusta ja tyyni ilma, nämä kaksi yhteenkuuluvaa erottaa vain tämä ajan myötä maatuva alukseni. En pelkää loppua, sen vääjäämättömyyttä. Tiedän yhtyväni silloin maaemon syleilyyn ja palaavani kotiin. Tyhjästä olen esiin astunut ja tyhjyyteen palaan. Aikani on lahja.

Reviirini kattaa perheen tarpeen, mutta jalkoja tällä maalla kävelee vain kaksi. Työstän ja rakennan valtakuntaa missä olen yhtäaikaa sekä kuningas että kerjuri. Alamaiseni tarkkailevat kiiltävistä pinnoista, häilyvinä kuvina ikkunoista ja ruutujen pimeistä syövereistä. Asukkaat ovat yhtämielisesti silti tyytyväisiä valtiaan ylläpitämästä Status Quosta..

On lähisaaressa minulla viidakko. Sen puiden oksat naulattu kattoon missä voi roikkua. Köynnökset vahvaa polypropeenia joiden varassa heilua 8 kertaa yhteensä kolmesti, mutta silti 60 sekunnin taukoja pitämällä. Kivikkoinen maa joka odottaa pintaansa betonimaalia heti kun varallisuuden kertyminen valtion kassaan saadaan tasaantumaan. Nurkassa tämän saaren on havaittavissa fysiikan lakeja rikkovat ilmiöt, joissa painovoiman orjiksi tuotetut metalliset levyt rikkovat kahleensa ja kohoavat taivaisiin mieltä turruttavaan rytmiinsä.

Saarta ympäröivä suolainen meri on pieninä pisaroina syntynyt ja liikkeen voimalla yhteen saatettu kokoelma kipua ja unelmaa. Sen olemassaolo on kuin Jumalan armosta, tyhjyydestä ammennettu. Kun katson meren pintaan näen entisen alamaiseni minua tuijottamassa takaisin, karistettu ja karkotettu. Hän on luomukseni, varjoisa puoleni, puukottava veljeni ja loppuni alku. Hän katsoo, kutsuu ja odottaa..

..kivikkoisempaa tietä ja lankeamisen aikaa.