torstai, 10. elokuu 2017

Hetkeä ennen, Kosminen totuutesi

Elän hetkessä ennen sanaa. Hetki ennen kuin miljoonat tulevaisuuden säkeet haarautuvat eri suuntiin ja luovat polkujaan meidän jalkojemme alle. Pysähtyneenä aika nautiskelee tästä tietämättömyyden seesteisyydestä, tyhjästä päästä jonka lakea pureskellut kynnet raapivat hermostuneesti. Mikä looginen päättelyketju tuo minulle tämän muutaman sekunnin etumatkan tulevalle tielleni? Miten voisin hieman oven raosta kurkistaa ennen astumistani sisään ja antautumistani sen sisuksissa vaanivan, sanojen sisustaman, huoneen eteen?

Sana on ketjua vahvempi – tässä tapauksessa – ja sen terävä, järkkymätön liike katkaisee kaiken mikä on harhaa ja mikä fantasiaksi voidaan mieltää. Ei sanan voimaa voi kieltää, sen valtaa meidät on opetettu tottelemaan aina lapsesta asti jolloin se otti kokonaisen nimemme muodon ja enteili pajunoksan liikettä pakaroidemme paikkeilla. Ei sanan valtaa voi kieltää, mutta kieltämisen sijaan voi Notkea kieli sen sanelemat säännöt kiertää.

Notkea kieli on se, joka ottaa toisen epävarman änkytyksen miekakseen, suojautuu faktojen taakse ja palauttaa huolimattomasti kirjekuoreen sullotut solvaukset painorajan puitteissa takaisin lähettäjälleen. Älkööt itseänne murheeseen tuomitko ja Notkeaa kieltä sotaan soimatko. Verbaalisen verryttelyn jälkeen on väittelyyn väsynyt vastapuoli vain uhri, joka odottaa saalistajansa leikkimielisyyden vaihtuvan tappajan tunteettomaan toimeen, jonka myötä tämä ylivoimaisen vastuksen voitto materialisoituu toisen tuskaiseen tappioon.

Mutta sanan valta ei aina taivu käyttäjänsä tason mukaan. Se tulee taitamattoman kielen toimittamana niin järkkymättömässä muodossa, ettei se saveksi taitu, kauniiseen muotoon väänny. Se tulee, repii ja lausujansa myötä kaikkoaa havaittavan maailman tavoittamattomaan.

”En rakasta sinua”

”Lähde pois”

”Vihaan sinua”

Taitavinkin taiteilija on materiaalinsa uhri; Urheinkin urheilija vain lihansa salliman rajan sisällä. Katso minuun, sinä lannistunut otus, maassa ryömivä repaleinen luuseri ja näe silmieni myötä miten kaikkoaa taivaat ja niiden alla vallitsemat lait. Tartu käteeni. Vien sinut tähtien taa ja suureen kosmokseen liittyen me olemme voima joka sitoo, lujempaa kuin sanojen luomat siteet tai niiden katkomat ketjut.

torstai, 15. kesäkuu 2017

Tavoite, Tuska ja Tunnottomuus

Minä astun epämukavuuteen. Alistun kasvavan ahdistuksen alaiseksi. Ripustan itsenäisyyteni neuleen naulakkoon ja sen tilalle tulee painostuksen edessä punottu pakkopaita.

Säännöt sitovat käsiäni, käskyt kaikuvat kapulana suussani. Minun veltto ruumiini riippuu myrskyävää merta kyntävän laivan keulassa, nitisten ja natisten, kohti haikeana hohtavaa majakan valoa.

 

"Vie minut tähän tuntemattomaan päämäärään, 

Oi kaunis kyltymätön kaipuuni kuninkuuteen,

Sinä polttava paloni paremmuuteen.

Tee minusta arvokas ihminen.

Valaa kultainen kuoreni,

valaise pimeä polkuni,

voitele sisäinen silkkoni."

 

Kuka myrskystä selviää? Olenko se minä, minun rippeeni, vai joku täysin toinen..

Erilainen. Erilaiset silmät. Vahvempi ote, mutta joka tarttuu ystävän käden sijasta miekkaan.

Voimakas, mutta voiman ulkopuolella heikko.

Onnellinen, ja siihen niin todella riippuvainen..

 

"Matka on meriitti,

pelkkä seinällä roikkuva diplomi.

Kuinka kauas olet valmis menemään?

Ja löydätkö takaisin ennen pimeää.."

torstai, 23. maaliskuu 2017

Teksti rivien välissä

Yhtä ajatusta vailla purskahtamassa itkuun. Yhden hetken päässä vajoamasta eksistentialistiseen ahdinkoon. Pysy liikkeessä. Älä pysähdy ajattelemaan. Seuraava asia, seuraava asia, seuraava asia. Olet onnellinen. Ei ole vaihtoehtoja.

 

On päiviä jotka alkavat hyvin. Olen onnellinen - iloinen. Odotan mitä aamu tuo tullessaan. Odotan päivän jännittäviä tapahtumia innolla. Juon kahvin, selaan uutisia. Naurahdan ääneen kuvalle jonka löydän netistä. Käyn suihkussa, laitan itseni valmiiksi. Valmistaudun lähtemään kouluun. Mietin mitä laitan ruuaksi illalla. Suunnittelen treeniohjelmaa mielessäni iltapäivää varten. Tartun ovenkahvaan..

..ja sisälläni kuohahtaa. Jokin lukittu hirviö hengittää sisälläni. Sen läsnäolo vavisuttaa kehoani. Tumma varjo hiipii ajatusteni ylle. Pimeys, kuolema, tuska. Kylmä hiki valuu otsaani pitkin, henkeni salpaantuu..

..ja avaan oven. Aurinko paistaa kirkkaana. Aamut ovat raikkaan virkeitä ja luonto valmistautuu kesään. Laitan musiikkia soimaan kävellessäni kohti koulua.

Rakastan olla elossa.

torstai, 16. maaliskuu 2017

NO More Ápple Seeds

No más

 

keskiviikko, 18. tammikuu 2017

Broken Life

Broken life can be fixed.

It just takes a lot of time.

It takes

a lot of time..

but

It can be fixed.