perjantai, 30. elokuu 2019

Changes..

Vääjäämätön tämä muutos aina. Joskus se tapahtuu hiljalleen kuin joki joka sentti kerrallaan muotoutuu erilaiseksi, mutta aina välillä se on kuin äkillinen räjähdys. Kaatuu puut ja repii rikki maan, missä ennen oli metsä nyt aukko ammottaa.

En ole sama kuin ennen. Muutun jatkuvasti. Ajatukseni lähtevät samasta paikkaa kun ennenkin, mutta päätyvät eri paikkoihin. Joskus hyvinkin lähelle siitä mistä ennen, joskus taas hyvinkin kauas entisestä.

Eroaa ajatukset ja ihmissuhteet. Joskus luotamme liikaa vain perinteisiin ja hyväksi havaittuun tapaan. Samat naamat, eri päivät. Muistot maalavat meidät joskus paremmiksi kuin mitä olemme tällä hetkellä, mutta räjähdyksen pelko pitää meidät hitaan muutoksen virrassa vaikka virtauksen suunta ei olisikaan mieleinen.

On aika räjäyttää. En voi sanoa että minut on kahlittu muiden toimesta, mutta nämä ovat pylväitä joihin olen itseni kiinnittänyt. En pidä suunnastani. En nauti tästä. Kadotin sen jossain vaiheessa, mutta hitaasti. En huomannut sitä kunnes vain löysin itseni onnettomana ja yksin eräänä päivänä muiden keskeltä.

On ehkä syy miksi juoksen aina pois ja piiloudun. Koska en nauti enää siitä mikä odottaa oven toisella puolella. Menetän osan itsestäni ja pohdin syitä kärsimyksilleni. Matkustan sydän suljettuna koska koen sen olevan jo täynnä, mutta nyt on perusteellisen siivouksen aika.

En kaipaa räjähdystä elämääni mutta en kestä tuijottaa tätä samaa metsää enää. En ole onnellinen ja tätä menoa en tule onnelliseksi. Pitää repiä itseni pois tästä veneestä ja istuttaa uusi metsä. Nämä puut ympärilläni olen valinnut kun olin lapsi ja vaikka niiden katsominen tuo mieleen ne iloiset ajat, niin nyt on aika kohdata totuus: Olen liian vanha leikkimään enään puissa.

lauantai, 24. elokuu 2019

On / Off -neton

Uskoisin että suurin osa ihmisistä tyytyvät tyytyväisyyteen.

Onnellisuus ei ole realistinen käsite. Siihen tulee pyrkiä, mutta herätkää nyt hyvänen aika, kukaan ei voi olla jatkuvasti onnellinen.

For the lack of a better word, mein tulisi pyrkiä olemaan content.

Tyytykää tyytyväisyyteen, eikö muka riitä?

Jostain syystä olen vinksahtanut, tänään sen oivalsin. Ehkä oivalsin sen jälleen, en tiedä, nämä valaistumisen aiheet tuppaavat sekottua massaan ja unohtumaan. Anyway, back on track:

Löydän jotain mistä tykkään. Kulutan sen loppuun. Kunnes asia mikä tuottaa minulle iloa, kääntyy epämukavuuden lähteeksi.

Tämähän selittää paljon, eikö vain? Nautin henkilöstä L. Pidän hänestä todella paljon, joten pyöritän ajatuksiani hänestä päässäni kunnes nukahdan. Ensimmäinen ajatus kun herään on L. Ja ajattelen: Taas tätä samaa paskaa.

Nurinkurista. Sekavaa. Eihän tuollaisessa ihmisessä ole mitään järkeä.

Jostain syystä nautin repiä ihoani irti ja rikki.

S-E O-N P-A-R-A-S-T-A!

Mutta en voi lopettaa. Nyt on haavoja ja verisiä uurteita. Käsien peseminen lämpimällä vedelle pistää terävän kivun käyntiin kynsien alla.

S-E O-N P-E-R-S-E-E-S-T-Ä!

Minulla on ollut monen monta harrastusta. Innostuin jokaisesta ja halusin olla paras. Luin heti ohjeet miten päästä näissä huipulle. Oli kivaa kun opin nopeasti. En muusta puhunutkaan. Viimeinen ajatus yöllä kunnes nukahdin. Aamulla kun heräsin ja ajattelen: Taas tätä samaa paskaa.

Noniin, onnittelut lukijani. We cracked the case. Tiedämme missä kiikastaa. Etene pikkuhiljaa ja kaikki on hyvin. Haluat vähän napostella? No mitä jos ostat jotain pientä etkä kasoittain karkkia. Ja taas ollaan pää pöntössä kun överiksi meni. Myydäänkö cittarissa oksennustikkuja?

Joskus menee kirjoittelutkin överiksi. Ajatuksenvirta olisi ollut kiva kiskasta, ei ollakaan tehty niitä pitkään aikaan?

Itsensä analysointi on nyt ohi ja siirrymme seuraavaan vaiheeseen:

B) Ongelman korjaaminen

Nämä on niitä tehtäviä mitkä luntataan kaverilta.

Jaa niin no joo. Ammu itsesi. Se. Siinä ollaan jujun ytimessä. K-O-E M-U-R-H-A. No vaikka näpit palaa kun mennään liian syvälle niin kai siitä voisi sitten oppiakin jotain. No itseasiassa, tämä kirjoitus on juuri sitä, opittua läksyä. Opin sen, nyt kehitä ratkaisu. Rajoitukset. Kohtuus. Diversify. Älä sukella siihen yhteen asiaan niin kovaa, homma vittu sisältöä.

Tää asunto kaatuu ylle ihan just.

Korttitalotkin pysyy pystyssä vinojen seinien avulla.

Ehkä tarviin toisen vinon ketä vasten nojata. 

Hei kohtalaisen positiivinen sanoma. Lähti vähä huonosti, mut me korjattiin se. 

Ammu itsesi

huipulle. 

Jos missaat kohteesi matkalla kuuhun,

putoat silti tähtien keskelle,

ja palat poroksi ilman kipuja.

On / Off Switch onneen on mun tapauksessa kaasupoljin, enkä mä tiedä kauan mulla on varaa enään bensaan.

lauantai, 22. kesäkuu 2019

Se meidän pitää vain hyväksyä

Minun on vaikea puhua makuasioista. Mistä pidän ja mistä en. Tämä johtuu siitä että minä muutun jatkuvasti. Olen eri ihminen nyt kuin mitä olin vuosi sitten. Kannan osan itsestäni, mutta minussa on liikkumavaraa.

En osaa sanoa luonteestani. Olenko introvertti vai ekstrovertti? Se riippuu päivästä. Joskus janoan huomiota ja loistan ihmisten edessä. Tahdon ääneni tavoittavan kaikkien korvat ja nautin joka hetkestä. Toisinaan taas yksinäisyys kutsuu minua luokseen ja tahdon vain kadota kaikkien luota. Olivat nämä ihmiset sitten perhettä tai rakkaimpia ystäviäni. En pysty taistelemaan sitä vastaan, tahdon vain olla yksin. Epävarmuuteni ovat pinnassa ja pelkään sanoa mitään tai näyttää naamani.

"Onpas hän erilainen kuin viimeksi kun tavattiin."

Niin, ja tulen olemaan erilainen seuraavallakin kerralla. Minussa on liikkumavaraa ja ääripäät ovat kaukana toisistaan. Itse löydän jokaisesta itsestäni jotain hyvää. Showmies naurattaa minua pitkään jälkikäteenkin ja jopa ollessamme yksin hän tykkää tanssia ja laulaa. Surumies loistaa ajatuksissaan. Hän saa minut pohtimaan synkkiä asioita mutta yhdessä löydämme sieltä silti jotain kaunista. Rakastan molempia, mutta en pysty kontrolloimaan sitä kumpi on esillä milloinkin.

Ehkä siksi minun on vaikea löytää kumppania itsellemme. On tarpeeksi vaikeaa löytää yksi henkilö yhdelle itselle, mutta sitten että onnistuisi löytämään yhden henkilön monelle.. 

Miten minuun pitäisi pystyä tutustumaan kun olen mysteeri itsellenikin? Miten pystyn lupaamaan olevani aina hänen tukenaan kun en tiedä kuka minusta hädän hetkellä on paikalla?

Kai se on normaalia. Kaikilla meillä on huonoja päiviä, ehkä tämä on vain sitä. Aina kun olen varma että olen löytänyt identiteetin niin se muuttuu toiseksi. 

Voivatko jotkut ihmiset olla luotu pelkäksi mausteeksi? Jos elämässä rakkaus on tavoite ja pääruoka koostuu monesta ainesosasta, niin ehkä jotkut ihmiset ovat vain tarkoitettu luomaan tähän hieman säväystä olematta kuitenkaan olennainen osa reseptiä. Pappi on osa hääseremoniaa, mutta maailma on täynnä pappeja, eikä maailma jää kaipaamaan yhtä. Ehkä jotkut ihmiset ovat maisemia toisten polkujen varrella. 

Muistatko kun tapasimme ensimmäisen kerran kun se hauska kaverisi järjesti viina-olympialaisia. Nauroin niin paljon että kaadoin juomat syliini ja sinä olit siellä auttamassa minua. Rakastuimme vähän sen jälkeen. Mitäköhän sille hauskalle tyypille mahtoi tapahtua?

 

Ehkä tämä on vain asioita, mitä meidän pitää vain hyväksiä.

 

Toivottavasti tästä jäi edes kuva muistoksi.

keskiviikko, 13. maaliskuu 2019

Viha, ymmärtäminen ja hyväksyminen

Hei,

 

Mistä viha syntyy? Tapahtuu jotain mitä emme pysty ymmärtämään tai hyväksymään, joten viha on tapa laittaa tälle todellisuudelle hanttiin. En halua tätä tapahtuvan, joten taistelen vastaan irrationaalisen vihan voimalla. Ymmärtäminen ja hyväksyminen, todellisuuden tutkiminen toisesta näkökulmasta empatian avulla - kaikki tämä auttaa vihan sammuttamiseen, mutta se auttaa myös meitä tutkimaan todellisuutta, ja itseämme, objektiivisesta näkökulmasta. Onko vihasta minulle mitään hyötyä. Pystynkö muutamaan asiaa mitenkään. Onko hyödyllistä tuhlata henkisiä voimavaroja vihassa vellomiseen vai pitäisikö huomio suosiolla suunnata toisaalle.

 

Väärin suunnatut odotukset johtavat vihaan. Jos ostat kaupas epäkuranttia tavaraa ja suutut, operoit tällöin väärin suunnatun odotuksen mukaisesti jonka perusteella tuotteissa eivät koskaan voi päätyä olemaan käyttökelvottomia. Saatat suuttua valmistajalle tai kaupalle, mutta jälleen kerran et voi rationaalisesti odottaa laadunvalvonnan olevan aukotonta.

 

Tämän tekstin luettuasi saavutat Zen-tilan, täydellisen harmonian ja ymmärrät perusteellisen järkeilyn ja objektiivisen pohdinnan jälkeen kaiken vihan olevan turhaa, etkä koskaan suutu enää. Ehkä tämä on väärin suunnattu odotus joka kohdistuu ihmisten toimintaan, että pystyisimme kontrolloimaan tunteitamme järjen järkkymättömällä tarkkuudella. Ihmisten tapauksessa meidän tulee pyrkiä ymmärtämiseen, empatiaan.

Jokainen meistä tekee virheitä, tämä nyt on selvää, mutta jostain syystä toiminnat jotka aiheuttavat meille mielipahaa tai epämukavuutta tuntuvat usein epäreiluilta tai tahallisilta teoilta kohdistettuna nimenomaan meitä kohtaan. Perustelemme asian niin, että laitamme itsemme uhrin tilalle ja pahantekijän käsittelemme toimineen täysin tarkoituksenmukaisesti.

 

Noh, jotain löpinää höpinää. Mites kun halutaan antaa anteeksi nyt kun ollaan ymmärretty vihan alkuperäinen lähde?

 

Anteeksi antaminen on prosessi joka pitää käydä läpi itsensä kanssa. Sanat eivät riitä mikäli niitä ei tarkoita. Jos annat anteeksi niin hautaat tapahtuneen ja olet käsitellyt asian loppuun, et voi enää palata siihen myöhemmin tai käyttää sitä aseena toista vastaan. Anteeksi annetaan yleensä koska se on luontainen reaktio kun toinen myöntää virheensa ja pyytää anteeksiantoa, mutta tämä on yleensä vain sosiaalisen normin seuraamista ilman loukatun henkilön läpikäymää parantumisprosessia. Tietenkin on tilanteita, missä erhe on vähäpätöinen ja anteeksianto on pyyteetön, mutta edellä mainittu koskeekin suuremman mittakaavan tapahtumia.

Ehkä puhumme jälleen empatiasta. Kun ymmärrämme toista, niin pystymme antamaan anteeksi. Tämä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos tehty virhe sotii räikeästi arvomaailmaamme vastaan. Joskus emme vain pysty antamaan anteeksi ja vaikka tämä tuntuu ankaralta, niin toivottavaa olisi että tämä artikuloidaan toiselle mahdollisimman totuusperäisesti niin että molemmat osapuolet ymmärtävät teon seuraukset ja syyt mitkä johtivat anteeksipyynnön torjumiseen.

 

Joo, eipä tässä kummempaa. Aika paljon peruskauraa mikä ei varmaan kellekään tule yllätyksenä. Ehkä hyvä muistuttaa että omia tunteita kannattaa aina tarkastella ja yrittää löytää syyt siihen miksi nämä tunteet ovat pinnalla. Itselle uutena tuli tuo että väärät odotukset johtavat vihaan, mikä ehkä selittää henkilökohtaisesta elämästä tiettyjä tunteenpurkauksia. Ei se ole niin helppoa. Jotenkin tuntuu että on kosken armoilla ja pitkään yritti pistää hanttiin, kunnes keksi "ratkaisun" että menee sen mukana. Tämä tuntuu siltä että nousee kokonaan pois vedestä, eli huomattavasti parempi ratkaisu. Elämä on tälläistä. Keksi päätöksiä ongelmiin, ratkaise ne ja huomaa uusia ongelmia. Ainakin suunta on oikea, eteenpäin, ilman että sukat kastuvat.

 

 

torstai, 24. tammikuu 2019

What makes you tick

Kasvojamme peittää naamio kun olemme toistemme seurassa. Olin aina käsityksessä että näen niiden läpi tarpeeksi hyvin. Tunnistan ystävälliset kasvot naamion takaa, vaikka siihen olisi ilmestynyt tuntematon arpi tai surullinen katse. Tiesin aina ketä katson. 

 

Tai ainakin luulin tietäväni.

 

Olen koko elämäni ollut tahallani vähän naiivi ja sinisilmäinen. Se tekee kaikesta niin paljon helpompaa kun ei tarvitse miettiä mitään syvempiä merkityksiä. Johdatuksia vaarallisten asioiden äärelle jotka voivat heittää vallitsevan status quon ympäri ja päälaelleen. En halunnut pohtia moisia. Tai no muotoillaan niin päin etten halunnut saada varmistusta asioista. Pohtiminen vaarallisista asioista oli kiehtovaa fantasiaa jolla ei kuitenkaan ollut mitään kosketuspintaa oikeaan elämään. 

 

Viaton, tietyllä tapaa. She wouldn't.. Father could never.. Surely there's another explanation..

 

Suojelin toisaalta itseäni vaikka en pidä itseäni haavoittuvaisena tai heikkona. Ehkä suojelin muita jättämällä heidät vahvistuksen tuomiolta ja ajattelemalla heistä enemmän. Voivatko ihmiset tosiaan olla niin viallisia luomuksia että jopa parhaat meistä lankeavat?

 

Onneksi on vielä hyviä jäljellä, kunnollisia. Eikä tarvitse olla edes täydellisiä, kunhan voin ymmärtää sinua ja syitäsi niin pitäisi pärjätä. Huvittavaa miten helposti olen vietävissä. Ojennan itseni valmiiksi pureskeltuna, viat ja kaikki. Pääasiassa tiedät kuka olen ihmisenä ja jos et ole ihan varma niin kerron vaikka loputkin. Ehkä pieni pimeys kytee mikä on piilossa, mutta se on pelkkä kuiskaus ja hetkittäinen uni. 

 

Mutta että joku olisi niin erilainen kuin naamionsa. Vastakohta. Valo vasten puhdasta pimeää. Kuulin kaukaiset puheet, näin sen piirteiden nousevan esille välillä.. mutta miten näiden myötä olisin voinut tietää? Ehkä olisi pitänyt sukeltaa jäniksenkoloon tutkimaan enemmän. Koluta ne kaapit ja repiä ne luurangot auringonvaloon. 

 

Mutta vihaan tietämistä kun vastaus on tämä. Miksi parhaidenkin pitää romahtaa näin perusteellisesti? Näemme sen tapahtuvan jatkuvasti ympärillämme. Parhaat naamiot sisältävät syvintä mätää. 

 

Yksi oli melkein oikeassa. Hän on aikapommi joka vain odottaa oikeaa hetkeä räjähtää. En uskonut aluksi. Vainoharhaisuutta. Pakko olla.

 

Mutta ääni hiljaisuuden keskellä voimistui hetki hetkeltä.

 

Tick..tock..tick..tock..