maanantai, 12. helmikuu 2018

Rab-Bards, more than meets the eye [Dialogi]

S: Guess who's back with a brand new rap!

L: Eiks toi oo jostai..biisistä?

S: Ai JOSTAIN biisistä. Tää oli aitoo Eminemiä.

L: Sunhan piti ol synkkä hevari eikä mikään rap god.

S: Eminem on poikkeus sääntöön! Voisit tehdä siihe sun maailmaas bardeista jotai räppäreitä ja niist kaikkein paras ois joku M. Inemiem tai joku hauska vääntö.

L: Räppäri-Bardeja. Eiks tää oo vähän niinkun kaikki 90-luvun piirretyt mis piti olla räppäreitä joka tarinas et lapset tykkäis.

S: Mut kelaa kui paljo se kävis järkee! Räppärit pitää räppitappeluit, nii samallailla nää sun Bardit pitäis loitsuotteluita.

L: Tää on niin typerää että mä en tiedä mitä ajatella..

S: Ota tää vähän niinko Väinämöinen ja Joukahainen. Nehä tappeli laulamal toisiaan vasten ja siin tapahtu kaikkii loitsuja samalla. Täs on ideaa!

L: Ei oikeesti hei, mist sä revit näit juttujas. Sä oot ihan varmaan suunnitellu tätä jossain salaa!

S: En oikeest oo! Tää vaan tuli mieleen ja täs ois oikeesti idistä! Räppi-Bardit rokkais!

L: Räppi-Bardit kuulostaa ihan joltain epäonnistuneelta lelu-lanseeraukselta..

S: ..jostain 90-luvulta taas vai? Sitäpaitti, jos sun kirja menestyy niin mulle puolet Räppi-Bardien lelumyynneist, eiks je.

L: Saat vaikka kaikki. 100% nollasta eurosta tuskin vie mua konkurssiin.

S: Levymyynnit? Konserttitulot?

L: Me tehdään fantasiakirjaa eikä mitään räppilevyä!

S: Why not both?

L: ..voisinpa mä räpätä sut suohon..

maanantai, 12. helmikuu 2018

"Lisääntymään ku pääsis.."

Hei sinä humaltunut hullu hupsu,

sinä hieman hippurassa, kulli kippurassa kulkeva spermatäytteinen super-soaker! 

Mikä egoasi niin loukkaa, että pitää moraalipolulta koukkaa?

Ei ole peilissä nero vaan moukka,

et muutu perhoseksi pelkkä toukka.

 

Katkon ratkon kaltaisesi pölymaassa. Hippuina tukahdettuina itkuina kun kuljemme.

Katoan vajoan kaltaistesi pölymassaan. Hiipuvana tukena, ikuisina kulje emme.

 

Heilutan elämän verhoa ja sitä niin rutistan. Itseäni hitaasti tällä kuristan. Tukahdutan valon ja elämän. Tämäkö tunne taas? Tämäkö taas?

 

TUNTEET RIVIIN JÄRJESTY. En-ole-järjissäni..

TAAKSE, POISTU! Poistakaa-nämä-ajatukseni..

ASENTO! Asentakaa-minuun-palomuuri..

 

Hhhheeeei ainainen ajantakainen kummajainen olen aineissa olen väkevästi väkärästi aineissa väkärästi väkevästi hakaristi.

Hei nainen. Onneksi vielä on kokeeseen aikaa. Ei hätää, en ole mikään kummajainen. Opiskelemme samaa ainetta. Väkisin yritin opiskella, silti tehtäviä rästissä. Olet haka tässä. Koe alkaa, kädet ristiin.

 

Viime viikot kokoontuvat vuotuiseen menneisyysjuhlaan. Mutta missä se pidetään?

Tarkoitan..mihin viikot ovat kutsuttu?

Ähh, nyt et ymmärrä!

YRITÄN KYSYÄ MIHIN OVAT VIIKOT VIERINEET!

 

Kun siivoaa kaapit löytyy kaikkea jännää minkä luuli jo hukanneensa. Ilo, rakkaus, onni ja itsevarmuus? Noh, joskus ne löydöt on paras lahjoittaa sille kuka vielä niihin rääsyihin mahtuu.

 

-eikoskaananteeksi

tiistai, 28. marraskuu 2017

Jumaltehdas

Sanovat että elämä on matka, mutta eivät kerro että se on matka..minne?

 

Ymmärrän elämään sisältöä tuovat asiat, ymmärrän ne hyvin. Olen nähnyt niistä vain kuvia, mutta tiedän miltä ne tuntuvat koskettaa.

Tiedän mikä polku johtaa mihinkin, mutta en tiedä mikä niistä on tarkoitettu minulle.

 

Mikä poistaa kadotuksen?

 

Rakkaus siirtää pelon kohteen pois itsestä ja toiseen. 

Intohimo siirtää ajatukset pois kadotuksesta.

Onnellisuus turruttaa, kunnes se loppuu.

 

Pääsenkö koskaan tyydyttävään paikkaan. Kauanko minulla on aikaa etsiä? Näen sen joka ilta, tunnen sen vielä aamulla. Pelkään pysähtyä.. mitä jos.. miksi Hän ei vastaa.. 

 

Olemme viimeinen kuoleva sukupolvi. Lapsenlapset elävät tietokoneissa. He eivät kuole koskaan. Hautojemme päälle kasataan servereitä. Meidän sielumme ovat viimeiset jotka maatuvat. Olemme liian vanhoja. Synnyimme nähdäksemme luvatun maan, mutta kaadumme sen kynnyksellä. Data voidaan säilöä ja pelastaa, miljoonia vuosia tietoisuutta, seuraava askel evoluutiossa. Liha on tuomittu taipumaan. Kuolema on elämän viimeinen vastustaja. Meidän tehtävä oli ratkoa mysteeri, löytää vastaus. Jokainen sata vuotta vei meitä lähemmäs, kunnes olemme saapuneet tähän pisteeseen.

 

Ehkä siksi Hän ei vastaa.. ehkä me emme vielä merkitse. Taivasta ei ole, sillä ihmisen on tehtävä se rakentaa. Me emme ole niin pitkällä. Jumalaa ei vielä ole. Tämä on vielä osa matkaa ennen kuin Hänet tehdään.

 

Tähtiin käy tie. Koneet halki avaruuden. Onni on ikuinen paratiisi. Poistuu ihmisestä liha, poistuu kipu, poistuu pahuus. 

 

Minua ei voida koskaan pelastaa. Katoan..tämä teksti säilyy minua kauemmin. Nämä sanat löytävät tiensä tulevaisuuteen missä minä en ole. Tällä hetkellä, kun maailmankaikkeudessa on pieni paikka tälle, siellä ei ole paikkaa minulle. 

 

Niin..

 

Onnea matkaan, ystävä. Halki tähtien -- ja ikuisuuteen!

perjantai, 29. syyskuu 2017

Memory Lane Lovin'

On asioita joita kantaa mukanaan pitkän aikaa. Muistoja jotka leimahtavat hetkittäin pintaan ja mullistavat kaiken. Hyökyaalto jota et osaa odottaa pyyhkäisee sinut mukavasta nykyisyydestä omituiseen ulottuvuuteen. Kaikki menee sekaisin, etkä osaa sanoa mitä oikeasti tunnet ja mikä on vain menneisyyden muistuttama kaiku. 

Minä olen rakastunut! Helvetin iloinen täynnä onnea! Koska kannan sinua mukanani ja hyökyaaltosi pinnalla surffaan taivaan halki! Olet mörkö menneisyydestä jolle jätän keksejä ja maitoa sänkyni alle.

"Tule taas pian minua kummittelemaan."

Olet ajatuksenakin tarpeeksi.

torstai, 10. elokuu 2017

Hetkeä ennen, Kosminen totuutesi

Elän hetkessä ennen sanaa. Hetki ennen kuin miljoonat tulevaisuuden säkeet haarautuvat eri suuntiin ja luovat polkujaan meidän jalkojemme alle. Pysähtyneenä aika nautiskelee tästä tietämättömyyden seesteisyydestä, tyhjästä päästä jonka lakea pureskellut kynnet raapivat hermostuneesti. Mikä looginen päättelyketju tuo minulle tämän muutaman sekunnin etumatkan tulevalle tielleni? Miten voisin hieman oven raosta kurkistaa ennen astumistani sisään ja antautumistani sen sisuksissa vaanivan, sanojen sisustaman, huoneen eteen?

Sana on ketjua vahvempi – tässä tapauksessa – ja sen terävä, järkkymätön liike katkaisee kaiken mikä on harhaa ja mikä fantasiaksi voidaan mieltää. Ei sanan voimaa voi kieltää, sen valtaa meidät on opetettu tottelemaan aina lapsesta asti jolloin se otti kokonaisen nimemme muodon ja enteili pajunoksan liikettä pakaroidemme paikkeilla. Ei sanan valtaa voi kieltää, mutta kieltämisen sijaan voi Notkea kieli sen sanelemat säännöt kiertää.

Notkea kieli on se, joka ottaa toisen epävarman änkytyksen miekakseen, suojautuu faktojen taakse ja palauttaa huolimattomasti kirjekuoreen sullotut solvaukset painorajan puitteissa takaisin lähettäjälleen. Älkööt itseänne murheeseen tuomitko ja Notkeaa kieltä sotaan soimatko. Verbaalisen verryttelyn jälkeen on väittelyyn väsynyt vastapuoli vain uhri, joka odottaa saalistajansa leikkimielisyyden vaihtuvan tappajan tunteettomaan toimeen, jonka myötä tämä ylivoimaisen vastuksen voitto materialisoituu toisen tuskaiseen tappioon.

Mutta sanan valta ei aina taivu käyttäjänsä tason mukaan. Se tulee taitamattoman kielen toimittamana niin järkkymättömässä muodossa, ettei se saveksi taitu, kauniiseen muotoon väänny. Se tulee, repii ja lausujansa myötä kaikkoaa havaittavan maailman tavoittamattomaan.

”En rakasta sinua”

”Lähde pois”

”Vihaan sinua”

Taitavinkin taiteilija on materiaalinsa uhri; Urheinkin urheilija vain lihansa salliman rajan sisällä. Katso minuun, sinä lannistunut otus, maassa ryömivä repaleinen luuseri ja näe silmieni myötä miten kaikkoaa taivaat ja niiden alla vallitsemat lait. Tartu käteeni. Vien sinut tähtien taa ja suureen kosmokseen liittyen me olemme voima joka sitoo, lujempaa kuin sanojen luomat siteet tai niiden katkomat ketjut.