torstai, 15. maaliskuu 2018

Mun aivoissa on finni

Luin vanhoja blogikirjoituksia. 

Aivan järkyttävää paskaa, mutta siis parhaita paloja oli kun puhuin suht koht avoimesti enkä piiloutunut kaiken edgy-angstin taakse. Miten mun kirjoitus luuttomista kanoista ei oo suositumpi kun mitä se on, jeesus se on hauska. Mä osasin joskus olla hauska!

Anyway, tekeeks kukaa muu teistä sitä et löytää jonku biisin joka niin nostattaa sun sielun uuteen stratosfääriin ja sit sä vaan soitat sen uudelleen ja uudelleen koska mikään muu biisi ei sitä tee ja sä haluut et tää hetki kestää ikuisesti?

Joo, joskus laulu on kuin rakkaus. Sitä soitattaa uudelleen ja uudelleen, kylpee siinä sen tuomassa täyteläisessä todellisuudessa. Mut todellisuudessa sä vaan istut kuuntelemassa samaa biisiä tuntikausia ja syötät itelles fantasiakarkkia. Joskus laulu on kuin rakkaus, mutta ei se ihan pääse siihen samaan kastiin muuta kun vain välillä koskettaa sitä.

Mä tykkään fantasiakarkista. Mun Dialogi kun se sattuu osumaan S:n ja L:n kanssa on ainoa human interaction mitä mä tarviin. 

Mä oon liikkunut vähän paikasta toiseen aina kuvitellut että mä oon matkalla parempaan paikkaan. No, periaatteessa mä oonki ja tän hetkinen paikka on ihan jees. Mut vittuko mä haluun enemmän mut mitä jos tää tän hetkinen onkin bussiasema ja sen sijaan et mä odotan bussia, mä lähenkin kävelemään.

Fuck it, niin kauan ku mä kuljen itteni kanssa niin mä pärjään, tuli vastaan mitä vaan. 

Mä oon huomannu et mä tykkään repiä alas asioita kunnes päästään semmoseen tyhjään tilaan. Ku mä ahdistun niin kaiken on mentävä. Sormet kiittää kun iho on raavittu ja kuorittu kunnes vaan verinen liha loistaa. Mä haluun hajottaa mun kämpän seinät. Mä haluun enemmän tilaa. Iso tyhjä huone. 

Kunpa vois elää ilman unta.

Mä en haluu syödä.

Laittakaa mut johonki suolaliuokseen lillumaan aistit turruttavaan metallisäiliöön.

Pari vuotta pitäis ol ihan jees. Hulluna astelen ulos kammiosta. Presidentin virkahuoneeseen. Kättelen Sauli Niinistöä ja totean: "Mun kirjoitus luuttomista kanoista on hauska. Mä olin hauska!"

torstai, 15. maaliskuu 2018

[Dialogi] Yea..

S: Huomenta

A: Huomentaa!

S Oikeen intoa täyn --

A: Arvaa mitä, arvaa mitä!

S: No?

A: Eilen. Ku me oltiin järvel hiihtämäs. Elsa oli Just. Hetki. Sitten. Sanonu. Et koskahan mahtaa taas käydä niin että mä olen siellä lumes makaamassa sukset ojossa. KUNNES. Hahhah. Se kaatuu ite. Aivan kauheen huudon saattelemana sinne.

S: Eikä? Aika hyvä.

A: Joo. Vitsi se oli hauskan näköstä.

S: Jep, varsinki just ku päässy sanomast tollee.

A: Älä! Mä nauroin siis niin paljon.

S: No siis se on kyl hauskaa ku jengi kaatuilee.

A: Nii-i.

S: Yea..

A: --

S: Armeijas mä muistan ku yks mun tupakaveri kanto sellast isoo telttaa ja se kaatu jäällä kyljelleen. Se osuu ain mul johki nauruhermoon ku jengi kaatuu, vaik se ei ookkaa kyl aina naurun paikka ku voi käydä pahastikki.

A: Nii-i, siin voi kyl sattuu jos kaatuu pahasti.

S: Nimenomaan. Varsinki vanhemmal väestöl se on vakavaa.

A: Jep. Niinhän se on.

S: Yea..

 

S kaipaa L:ää

maanantai, 12. helmikuu 2018

Rab-Bards, more than meets the eye [Dialogi]

S: Guess who's back with a brand new rap!

L: Eiks toi oo jostai..biisistä?

S: Ai JOSTAIN biisistä. Tää oli aitoo Eminemiä.

L: Sunhan piti ol synkkä hevari eikä mikään rap god.

S: Eminem on poikkeus sääntöön! Voisit tehdä siihe sun maailmaas bardeista jotai räppäreitä ja niist kaikkein paras ois joku M. Inemiem tai joku hauska vääntö.

L: Räppäri-Bardeja. Eiks tää oo vähän niinkun kaikki 90-luvun piirretyt mis piti olla räppäreitä joka tarinas et lapset tykkäis.

S: Mut kelaa kui paljo se kävis järkee! Räppärit pitää räppitappeluit, nii samallailla nää sun Bardit pitäis loitsuotteluita.

L: Tää on niin typerää että mä en tiedä mitä ajatella..

S: Ota tää vähän niinko Väinämöinen ja Joukahainen. Nehä tappeli laulamal toisiaan vasten ja siin tapahtu kaikkii loitsuja samalla. Täs on ideaa!

L: Ei oikeesti hei, mist sä revit näit juttujas. Sä oot ihan varmaan suunnitellu tätä jossain salaa!

S: En oikeest oo! Tää vaan tuli mieleen ja täs ois oikeesti idistä! Räppi-Bardit rokkais!

L: Räppi-Bardit kuulostaa ihan joltain epäonnistuneelta lelu-lanseeraukselta..

S: ..jostain 90-luvulta taas vai? Sitäpaitti, jos sun kirja menestyy niin mulle puolet Räppi-Bardien lelumyynneist, eiks je.

L: Saat vaikka kaikki. 100% nollasta eurosta tuskin vie mua konkurssiin.

S: Levymyynnit? Konserttitulot?

L: Me tehdään fantasiakirjaa eikä mitään räppilevyä!

S: Why not both?

L: ..voisinpa mä räpätä sut suohon..

maanantai, 12. helmikuu 2018

"Lisääntymään ku pääsis.."

Hei sinä humaltunut hullu hupsu,

sinä hieman hippurassa, kulli kippurassa kulkeva spermatäytteinen super-soaker! 

Mikä egoasi niin loukkaa, että pitää moraalipolulta koukkaa?

Ei ole peilissä nero vaan moukka,

et muutu perhoseksi pelkkä toukka.

 

Katkon ratkon kaltaisesi pölymaassa. Hippuina tukahdettuina itkuina kun kuljemme.

Katoan vajoan kaltaistesi pölymassaan. Hiipuvana tukena, ikuisina kulje emme.

 

Heilutan elämän verhoa ja sitä niin rutistan. Itseäni hitaasti tällä kuristan. Tukahdutan valon ja elämän. Tämäkö tunne taas? Tämäkö taas?

 

TUNTEET RIVIIN JÄRJESTY. En-ole-järjissäni..

TAAKSE, POISTU! Poistakaa-nämä-ajatukseni..

ASENTO! Asentakaa-minuun-palomuuri..

 

Hhhheeeei ainainen ajantakainen kummajainen olen aineissa olen väkevästi väkärästi aineissa väkärästi väkevästi hakaristi.

Hei nainen. Onneksi vielä on kokeeseen aikaa. Ei hätää, en ole mikään kummajainen. Opiskelemme samaa ainetta. Väkisin yritin opiskella, silti tehtäviä rästissä. Olet haka tässä. Koe alkaa, kädet ristiin.

 

Viime viikot kokoontuvat vuotuiseen menneisyysjuhlaan. Mutta missä se pidetään?

Tarkoitan..mihin viikot ovat kutsuttu?

Ähh, nyt et ymmärrä!

YRITÄN KYSYÄ MIHIN OVAT VIIKOT VIERINEET!

 

Kun siivoaa kaapit löytyy kaikkea jännää minkä luuli jo hukanneensa. Ilo, rakkaus, onni ja itsevarmuus? Noh, joskus ne löydöt on paras lahjoittaa sille kuka vielä niihin rääsyihin mahtuu.

 

-eikoskaananteeksi

tiistai, 28. marraskuu 2017

Jumaltehdas

Sanovat että elämä on matka, mutta eivät kerro että se on matka..minne?

 

Ymmärrän elämään sisältöä tuovat asiat, ymmärrän ne hyvin. Olen nähnyt niistä vain kuvia, mutta tiedän miltä ne tuntuvat koskettaa.

Tiedän mikä polku johtaa mihinkin, mutta en tiedä mikä niistä on tarkoitettu minulle.

 

Mikä poistaa kadotuksen?

 

Rakkaus siirtää pelon kohteen pois itsestä ja toiseen. 

Intohimo siirtää ajatukset pois kadotuksesta.

Onnellisuus turruttaa, kunnes se loppuu.

 

Pääsenkö koskaan tyydyttävään paikkaan. Kauanko minulla on aikaa etsiä? Näen sen joka ilta, tunnen sen vielä aamulla. Pelkään pysähtyä.. mitä jos.. miksi Hän ei vastaa.. 

 

Olemme viimeinen kuoleva sukupolvi. Lapsenlapset elävät tietokoneissa. He eivät kuole koskaan. Hautojemme päälle kasataan servereitä. Meidän sielumme ovat viimeiset jotka maatuvat. Olemme liian vanhoja. Synnyimme nähdäksemme luvatun maan, mutta kaadumme sen kynnyksellä. Data voidaan säilöä ja pelastaa, miljoonia vuosia tietoisuutta, seuraava askel evoluutiossa. Liha on tuomittu taipumaan. Kuolema on elämän viimeinen vastustaja. Meidän tehtävä oli ratkoa mysteeri, löytää vastaus. Jokainen sata vuotta vei meitä lähemmäs, kunnes olemme saapuneet tähän pisteeseen.

 

Ehkä siksi Hän ei vastaa.. ehkä me emme vielä merkitse. Taivasta ei ole, sillä ihmisen on tehtävä se rakentaa. Me emme ole niin pitkällä. Jumalaa ei vielä ole. Tämä on vielä osa matkaa ennen kuin Hänet tehdään.

 

Tähtiin käy tie. Koneet halki avaruuden. Onni on ikuinen paratiisi. Poistuu ihmisestä liha, poistuu kipu, poistuu pahuus. 

 

Minua ei voida koskaan pelastaa. Katoan..tämä teksti säilyy minua kauemmin. Nämä sanat löytävät tiensä tulevaisuuteen missä minä en ole. Tällä hetkellä, kun maailmankaikkeudessa on pieni paikka tälle, siellä ei ole paikkaa minulle. 

 

Niin..

 

Onnea matkaan, ystävä. Halki tähtien -- ja ikuisuuteen!