Hei,
Mistä viha syntyy? Tapahtuu jotain mitä emme pysty ymmärtämään tai hyväksymään, joten viha on tapa laittaa tälle todellisuudelle hanttiin. En halua tätä tapahtuvan, joten taistelen vastaan irrationaalisen vihan voimalla. Ymmärtäminen ja hyväksyminen, todellisuuden tutkiminen toisesta näkökulmasta empatian avulla - kaikki tämä auttaa vihan sammuttamiseen, mutta se auttaa myös meitä tutkimaan todellisuutta, ja itseämme, objektiivisesta näkökulmasta. Onko vihasta minulle mitään hyötyä. Pystynkö muutamaan asiaa mitenkään. Onko hyödyllistä tuhlata henkisiä voimavaroja vihassa vellomiseen vai pitäisikö huomio suosiolla suunnata toisaalle.
Väärin suunnatut odotukset johtavat vihaan. Jos ostat kaupas epäkuranttia tavaraa ja suutut, operoit tällöin väärin suunnatun odotuksen mukaisesti jonka perusteella tuotteissa eivät koskaan voi päätyä olemaan käyttökelvottomia. Saatat suuttua valmistajalle tai kaupalle, mutta jälleen kerran et voi rationaalisesti odottaa laadunvalvonnan olevan aukotonta.
Tämän tekstin luettuasi saavutat Zen-tilan, täydellisen harmonian ja ymmärrät perusteellisen järkeilyn ja objektiivisen pohdinnan jälkeen kaiken vihan olevan turhaa, etkä koskaan suutu enää. Ehkä tämä on väärin suunnattu odotus joka kohdistuu ihmisten toimintaan, että pystyisimme kontrolloimaan tunteitamme järjen järkkymättömällä tarkkuudella. Ihmisten tapauksessa meidän tulee pyrkiä ymmärtämiseen, empatiaan.
Jokainen meistä tekee virheitä, tämä nyt on selvää, mutta jostain syystä toiminnat jotka aiheuttavat meille mielipahaa tai epämukavuutta tuntuvat usein epäreiluilta tai tahallisilta teoilta kohdistettuna nimenomaan meitä kohtaan. Perustelemme asian niin, että laitamme itsemme uhrin tilalle ja pahantekijän käsittelemme toimineen täysin tarkoituksenmukaisesti.
Noh, jotain löpinää höpinää. Mites kun halutaan antaa anteeksi nyt kun ollaan ymmärretty vihan alkuperäinen lähde?
Anteeksi antaminen on prosessi joka pitää käydä läpi itsensä kanssa. Sanat eivät riitä mikäli niitä ei tarkoita. Jos annat anteeksi niin hautaat tapahtuneen ja olet käsitellyt asian loppuun, et voi enää palata siihen myöhemmin tai käyttää sitä aseena toista vastaan. Anteeksi annetaan yleensä koska se on luontainen reaktio kun toinen myöntää virheensa ja pyytää anteeksiantoa, mutta tämä on yleensä vain sosiaalisen normin seuraamista ilman loukatun henkilön läpikäymää parantumisprosessia. Tietenkin on tilanteita, missä erhe on vähäpätöinen ja anteeksianto on pyyteetön, mutta edellä mainittu koskeekin suuremman mittakaavan tapahtumia.
Ehkä puhumme jälleen empatiasta. Kun ymmärrämme toista, niin pystymme antamaan anteeksi. Tämä saattaa olla vaikeaa, varsinkin jos tehty virhe sotii räikeästi arvomaailmaamme vastaan. Joskus emme vain pysty antamaan anteeksi ja vaikka tämä tuntuu ankaralta, niin toivottavaa olisi että tämä artikuloidaan toiselle mahdollisimman totuusperäisesti niin että molemmat osapuolet ymmärtävät teon seuraukset ja syyt mitkä johtivat anteeksipyynnön torjumiseen.
Joo, eipä tässä kummempaa. Aika paljon peruskauraa mikä ei varmaan kellekään tule yllätyksenä. Ehkä hyvä muistuttaa että omia tunteita kannattaa aina tarkastella ja yrittää löytää syyt siihen miksi nämä tunteet ovat pinnalla. Itselle uutena tuli tuo että väärät odotukset johtavat vihaan, mikä ehkä selittää henkilökohtaisesta elämästä tiettyjä tunteenpurkauksia. Ei se ole niin helppoa. Jotenkin tuntuu että on kosken armoilla ja pitkään yritti pistää hanttiin, kunnes keksi "ratkaisun" että menee sen mukana. Tämä tuntuu siltä että nousee kokonaan pois vedestä, eli huomattavasti parempi ratkaisu. Elämä on tälläistä. Keksi päätöksiä ongelmiin, ratkaise ne ja huomaa uusia ongelmia. Ainakin suunta on oikea, eteenpäin, ilman että sukat kastuvat.
Kommentit