Elävä ihminen korostuu tärkeydellään kun tämä ensimmäinen ominaisuus heistä riistetään.

En tarkoita välttämättä sitä, että he kuolevat sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jos he katoavat jostain syystä elämästäsi, niin heidän tekonsa saattavat nousta korkeaan arvoon muistojesi avustuksella. Tämä romantisoitu kuva värjää muistoasi heistä ja ajan myötä koko yhteisen historianne. Pahat teot painavat tuoreena vaa'assa kuin lyijy, mutta aika voi tämänkin lastin keventää. 

Mietin tänään että tavoittelenko ihmistä, jota olen aina välillä seurannut kaukaa ja kuka on elämästäni poistunut. Syyni olivat mielestäni kelvolliset tämän ihmissuhteen unohtamiseen ja katumukseni on ollut pääsääntöisesti tekoni myöhäinen ajankohta. Tämän kanssa olin sinut ja elämäni saattoi jatkua ongelmitta. Mielenkiinnosta välillä katsoin hänen sosiaalisen median päivityksiä ja viimeisimpiä asioita, mitä hänelle oli sattunut. Täysin vailla emotionaalista responssia. 

Mutta miksi hetkittäinen ajatus saapuikin niin voimakkaana tänään? Käynnistin tietokoneen ja olin haltioissani, että otanpa yhteyttä pitkästä aikaa. Rationaalinen ja looginen puoleni kuitenkin ylianalysoi tätä ja pysähdyin siihen paikkaan.

Miksi?

Mikä on hyöty tuoda aiemmin haitallisena pidetty ihmissuhde takaisin elämääni? Lisää sosiaalista aktiviteettia, ilman realistista mahdollisuutta kehittyä tasolle jossa voisimme olla enemmän kuin ystäviä?

Tämä saattoi olla naamioitu epätoivo. Yritys tehdä tulta siinä, missä jäljellä oli vain tuhkaa. Vain siitä syystä, että saisimme edes syyn haaveilla. 

Haaveilun hinta..

"Toivo on ihmiselle tärkeä", sanovat jossain piireissä, mutta mitä sen eteen sopii uhrata? Onko tyynessä mielentilassa tehdyt päätökset syytä kumota, jotta saisimme toivoa paremmasta? Kuinka kauan voi toivoa muuttumattomassa tilassa, kunnes jopa epäsuotuisat muutokset alkavat kelvata?

Haaveet ja toiveet voivat olla kuin myrkky. Ne ovat kaikuja elämästä, jonka koet ehkä ansaitsevasi, mutta ne eivät ohjeista miten niihin pääsee käsiksi. Ne ovat huumeita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi kylläiseltä, niin että heikottava olo nälkiintymisestäsi ei tuntuisi yhtä pahalta.

Siispä - en ojentanut kättäni tänään.

En tavoitellakseni kuolleita, enkä piikittääkseni itseeni haaveita.