Kohtaan harmonisen hymyn, huolettoman ja aidon. Se jalostaa minusta parempaa ihmistä, kuorii minusta pahan pois, käärii minusta haitat ja murheet. Otan ensimmäisen askeleen. Tuuli kannustaa minua, aurinko kasvojani valaisee, nauru täyttää ilman ja murheettoman taivaan reunaa koristavat tähdet – sinun silmäsi.

 

Tunnen kosketuksen hellän, joka ihoni pintaa tunnustelee uteliaasti. Tunnen lämpösi itsestäni kumpuavan, saan sydäntäsi kuunnella ja oma sydämeni tanssii. Sinun lämpösi on heikkouteni, sinun ruumiisi veden lähteeni. Lankean sinuun ja yhteinen tanssimme soi kuunvalon sirppiin.  Sinussa kuljen toisen askeleen.

 

Sinun kyyneleesi hukkuvat maailman pintaan, katoavat kuin tuntemattomat, kuin varkaat eivät palaa. Huulesi syöksevät häpeää, surua ja vihaa. Olet ohdakkeet kohdannut, niiden piikkejä kannat ihossasi, juokseva veri tekee pientä polkua perässäsi.  Tätä veristä polkua seuraan askeleeseen kolmanteen ja tunnen miten omat haavani aukeaa. Kaksi veristä polkua yhdeksi liittyy.

 

Otan kädestäsi kiinni. Jos kaadut, minä nostan sinut ylös kuin kuolleen takaisin elämään. Jos juokset, minä kuljen mukanasi, vaikka pelkään jalkojeni pettävän. Jos kaadut, etkä nouse, en minäkään pysy pystyssä. Jos päästät kädestäni irti, en löydä perille, vaan menetän auringon ja hukun pimeyteen. Neljännen askeleen, me otamme yhdessä.

 

Olet Ihastus,

Olet Intohimo,

Olet Luottamus,

Olemme Rakkaus.