Me kaikki taistelemme hirviöitä vastaan. Olivat ne sitten hirviöitä sisällämme. Kielletyt tunteet ja pakkomielteet. Viha joka saa käden nyrkkiin, kateus joka kalvaa sisintä. Me taistelemme, me kaadumme. Murhaaja tappaa. Hän on hävinnyt taistelunsa. Hän on muuttunut vihollisekseen. Mies piikittää käsivartensa jälleen. Hän myös on hävinnyt.

Mies ei saa yöllä unta. Hänen ajatuksensa on vallannut himo. Himo toista naista kohtaan. Ruumiin himo lämpöön, lihan himo lihaan. Vaimo hänen vierellään nukkuu viatonta unta täysin tietämättömänä valtavasta taistelusta, jota hänen miehensä käy joka sekunti. Hän ei ole vielä hävinnyt. Hän jatkaa kamppailuaan. Hän jatkaa.

 Hirviö on meidän jokaisen sisällämme. Se saa meidät rikkomaan itsemme. Hajoamme sen edessä maailman upeimmasta peilistä pieniksi sirpaleiksi. Sen ote on vahva. Sen edessä me menemme kyyryyn ja vaivumme heikkouteemme. Jotkut meistä eivät pysty vastustamaan. Heidän heikkoutensa on liikaa kestettäväksi. Kaipaus rakkauteen. Kaipaus onnellisuuteen. Polttava kaipuu on sisällämme, jokaisella. Pimeä puolemme tarjoaa oikoreittiä niille, jotka eivät jaksa kävellä koko matkaa.

Älä pelkää hirviöitä.