Siitä oli kolme vuotta kun vaimoni jäi auton alle ylittäessään suojatietä. Se päivä oli minulle maailmanloppu, onnellisen elämäni päätepiste. Valtava suru laskeutui harteilleni. Se painoi minua alaspäin niin, etten voinut enää palata normaaliin elämään. Kaikki väri katosi ja maailma muuttui tunteettoman harmaaksi. Onnettomuuden jälkeen kuulin, että hän oli ollut kolmannella viikolla raskaana.

Nyt olen vihdoin lakannut suremasta, mutta siitä huolimatta en kykene löytämään iloa elämästäni. Olen täysin yksin.

"Et sä voi velloa menneisyydessä", ystäväni kertovat minulle. Heidän mielestään ansaitsisin löytää uuden rakkauden, mutta en tiedä pystynkö siihen. Laura oli ollut minulle kaikki. En voinut kuvitellakaan herääväni aamulla jonkun toisen naisen vierestä.

Netistä luin kohtalotovereideni kirjoituksia. He tarjosivat minulle paljon tukea näinä vaikeina aikoina. Juuri sieltä löysin kirjoituksen, missä leskeksi jäänyt oli lähtenyt patikkaretkelle läheiselle Karhunpolulle. Karhunpolku on 133 km pitkä retkeilyreitti, joka kulkee Lieksan kansallispuistosta aina Kuhmoon asti.  Hänen ottamat kuvat tekivät minuun vaikutuksen, joten päätin tehdä tämän Karhunpolun yksin ja miettiä läpi asioita, jotka olivat jääneet käsittelemättä kolmen vuoden ajaksi.

Ennen lähtöäni olin jo leikillisesti kutsunut tätä hengelliseksi ristiretkeksi sieluuni, mutta tuskin olisin vakavissani osannut edes kuvitella millainen ristiretki tästä matkasta olisi tulossa.