Nauruni takana on miljoonabisnes mikä kukoistaa. Siitä tehtiin lakana, jolla peittelin ummehtuneen patjan. Aikani taistelin vastaan, mutta antautumisen taivutteleva luonne voitti jälleen.

 

Taita minut.

Väännä minut solmuun.

Turrun tähän tunteeseen, kättesi työskentelyyn, luitteni rasahtelevaan ääneen. Olet kuin lapsi - innoissasi minusta kuin uudesta lelusta. Kieli poskella yrität saada minut luontoni vastaisiin muotoihin sopimaan. Ympyrä kolmioon, neliö suorakulmaiseen. Olet kuin lapsi. Olet kuin..

Puukotat minua pensseleillä - olet kaunis - nukut kuin eläimet. Lähelläsi palaan vierellesi, mutta tahdon ulos ikuisesti.

Päivittäinen pakenemiseni jatkuu. Kuvasi jahtaa. Ankkuri jolle alistuin, meri johon vajoan. Olet keuhkoni täyttävä jumalainen nektari, tukehduttava suudelma. Olet yksinäisyyden kuva raameissa, huuruinen lasi ja siihen piirretty nimi sydämessä.

 

Nousen maasta. Lakana levittyy peittämään vuoteeni. Puhdas valkoisuus - tahraamaton sielu.

Lapsi pelkää sängyn alla nauravaa ääntä.