Talven lieskat rajaa kattojen reunat, minä kuljen kuin vaivainen ihminen - pystyn.

On maa niin suuri, kaikkea hallitsee kylmä, vain vaivaa sitä siunaa ei jumalat voi.

Suuret vuoret halki taivaiden piirtyy. On katseessa lunta - on halkaistu tie.

Kylmän sillan yli lapsetkin juoksevat hiljaa, mutta askeleen päässä hauta veteraanien.

 

Talvi on täällä, nukkuu elämä jalkojen alla. Kaikki tummuu, lumi loistaa, yö hohtoa saa.

Vain mieli voi lämpöä köyhissä luoda, mitä luotiin se hiljaa nyt pois hengittää.

 

Talven rakkaus on ikuinen horros,

Sen lämpö on veistos, joka sydämeen jää.

Sinun tuoksusi voi kaiken pimeyden poistaa,

sinut talvi vei alle tämän talvisen maan.