Olen tulossa hulluksi. Tai no niin. Kyllä se nyt taitaa olla niin, että olen jo hullu. Katsokaas kun oli yksi tyttö, jolla oli haulikko. Hän ampui sillä parvekkeelta puutarhaan, koska hän kuvitteli, että piipusta tulisi kukkasia. Isä tiesi, että tyttö tykkäsi tähtäillä haulikolla, mutta koska vain hänelle oli panokset niin hän ajatteli antaa tytön leikkiä.

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!

Tyttö leikki siis haulikolla ja ihaili miten puutarha täyttyi ihanista orvokeista, ihanista tulppaaneista, ihanista hormista, ihanista lillukoista.

Eräänä iltana isä kuulee pihalla laiduntavien lampaiden huudon.

NE HUUTAVAT TUSKASTA JA KIVUSTA, KUOLEMAN PELOSTA, ELÄMÄNSÄ TUHOSTA!

Isä nappaa haulikkonsa. Isä ottaa panokset. Isä juoksee pihalle pyjamassaan ja huutaa. Hän lataa aseensa. Hän näkee suden.

SILLÄ ON VERTA KUONOSSA, VERTA HAMPAISSA, SE KATSOO KIILUVIN SILMIN, SE METSÄSTÄÄ PIMEÄN TURVIN!

Isä kohottaa piipun taivasta kohden ja vetää liipasimesta. Kuuluu pamaus. Kuuluu räjähdys. Susi juoksee karkuun. Se pakenee. Isä vie lampaita sisään ja palaa nukkumaan vasta aamun koitossa. Tytär herää ja näkee väsyneen isän. Kuulee, että lampaita on kuollut. Näkee, miten isä menee väsyneenä ja uupuneena nukkumaan. Ajattelee, miten piristäisi isää.

TYTÄR OTTAA HAULIKON, KANTAA SEN HUONEESEEN, MISSÄ ISÄ NUKKUU JA TÄHTÄÄ ISÄN KASVOJA!

"Isä peittyy ihaniin orvokkeihin, ihaniin tulppaaneihin, ihaniin horsmiin, ihaniin lillukoihin", tyttö nauraa ja painaa liipasimesta. Isän syy, koska:

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!

KOSKA HÄN OLI AINA TOIVONUT POIKAA JA ASEET OVAT POIKIEN LELUJA!