Olen jälleen lyöty, polvet maahan putoavat. Olen maassa, katsahdan pelastajaa, joka kauemmaksi katoaa.

Minä nousen, vapisevat kädet ja maa, turtuu keho, huutaa veri, sydän pumppaa kovempaa.

Minä kärsin, olen lyöty, maa vain kasvojani verhoaa, en haista, maista, lainkaan, olen matkalla kohti kuolemaa.

Tahdon verta, tahdon tuoda, olen rikki vaan en poissa, katoan hiljaa, hyvin hiljaa, takoo nyrkki kohti ilmaa.

 

Sinut vaalin, kertaan valan, jälleen nousen, niin se kertoo.

Tällä kertaa, iskun voima, liikaa on, se havahduttaa.

Kuinka paljon, miten suuri, onkaan rakkaus, kuinka kehtaan!

Kuinka saatan, sinua suren, kuinka ruojaksi olen kasvanut.

 

Katoan hiljaa, hyvin hiljaa, takoo nyrkki kohti ilmaa.

Minä tahdon, sinut vaalin, olet jalustalla aina siellä.

Anna anteeksi, pyydän yksin, sanat kaikkoaa, sateen ääneen.

Anna anteeksi, lähden hiljaa, hyvin hiljaa,

olen poissa.