Kirjoittaneen kommentti: Varmaan typerin ja samalla hauskin novelli mitä olen ikinä kirjoittanut.

 

   Olipa kerran maailma, missä viisaat ovat hiljaa ja typerykset puhuvat. Kyseinen viisaus ei ole pelkästään filosofisen pohdiskelun tuote, vaan täysi tosiasia, sillä tässä maailmassa jokainen ihminen, joka puhui yli 500 sanaa, kuoli sydänkohtaukseen. Maailmanennätys ja historian suurin pölpöttäjä Mark Jabberer kykeni laukomaan elämänsä aikana yhteensä 654 sanaa ja 2 tavua ennen kuolemaansa. Tätä pidettiin suorastaan ihmeenä ja Markista tulikin nopeasti ihmisten sananvapauden pyhimys.
    Tällä hetkellä ajattelet varmasti, että kyseinen maailma ei ole kovin hirveä, sillä ainahan ihmiset voivat kirjoittaa toisilleen. Kyseessä oli kuitenkin maailma, missä ainoa kirjoitustapa oli käsinkirjoittaminen ja siinäkin oli omat rajoitukset. Ihminen saattoi kirjoittaa yhdellä "ulokkeellaan" korkeintaan 150 viivaa, kunnes tämä "uloke" lopulta haihtuisi pois. Niinpä tässä maailmassa kirjoitus olikin mahdollisimman yksinkertaistettua, kirjainten koostuessa pelkästään erikokoisista viivoista. Tästä huolimatta monia ihmisiä kohtasi suuri suru, kun tuhlattuaan seitsemän sormea novellin kirjoittamiseen, se ei menestynyt. Aikansa suurimmat kirjailijat saivat itse kirjoitettua muutaman lyhyt-tarinan ja pystyessään vielä hieman puhumaan he sanelivat loput tarinansa ihmisille, joilla oli vielä sormia ja varpaita tallella. Epätoivoisimmat yrittivät vielä elekielellä pelastaa uransa, mutta yleensä tälläiset tapaukset tuottivat pelkkää roskaa.
    Tälläinen yhteiskunta, niin rajoitettu kun se kommunikatiivisesti olikin, toimi ihmisten mielestä loistavasti, eikä heillä ollut juurikaan valittamista oloistaan. Miten voisikaan, sillä valittaminen tiesi aina muutamaa askelta kohti kuolemaa. Myös pitkäjänteisyys tiesi pitkää ikää, sillä tutkimusten mukaan useasti kiroilevat kuolivat nuorempina. Vaikka mikään muu ei ihmisiä tappanutkaan, tälläkin maailmalla oli omat epidemiansa, jotka ovat verrattavissa oman maailmamme mustaan surmaan. Pahinta aikaa oli keskiajalla kukoistava unissapuhumis-epidemia, joka tappoi vuodessa satojatuhansia ihmisiä. Toisaalta kyseessä oli ihan ymmärrettävä reaktio, sillä maailmassa tapahtui paljon ja ylimääräinen keskusteleminen oli kielletty. Öisin kun kontrolli petti, myös kielenkannat heltyivät ja puhe alkoi pulppuamaan.
    Toinen tapaus oli flunssa, joka sai ihmiset aivastelemaan. Ongelma kuitenkin loppui nopeasti, kun valtion johto päätti poistaa sanan "atsiih" valtakunnallisesta sanakirjasta. Tämän jälkeen aivastusta ei enää laskettu sanaksi ja flunssan aiheuttama pelko haihtui kansalaisten sydämistä.
    Teot puhuvat enemmän kuin sanat - mutta onneksi ei tässä maailmassa, tai muuten ihmiset olisivat varmasti kuolleet jo sukupuuttoon.