Kirjoitin joskus menneisyydessä mielipide-kirjoituksen nimeltä "Rakkaus on perseestä", missä otin kärkkäästi kantaa rakkauden kääntöpuoleen, jota ei aina käsitellä mielestäni tarpeeksi. Rakkaus, joka ei saa vastarakkautta on tuskainen tila, missä toivoa ei ole ja itsetuhoisuus vallitsee. Kyllä, tämä tila on edelleen olemassa ja se vasta perseestä on.

Rakkaus on asia, johon ei saa liikaa kiinnittää huomiota. Sitä ei pidä lähteä väkisin tavoittelemaan, vaan sen pitää antaa itsestään tulla. Olin ennen väärässä tämän asian suhteen. Ennen uskoin vahvasti 'wanhan ajan rakkauteen', missä rakkaus voitti kaikki esteet ja toi kaksi ihmistä yhteen. Loppuelämä sisältäisi tässä tapauksessa ylä- ja alamäkiä, mutta rakkaus olisi se ultimaattinen lääke, jonka edessä kaikki muu olisi tyhjänpäiväistä.

Eihän se ehkä ihan näin aina mene. Rakkaus on kaunis asia, mutta jos sen saaminen on tärkein asia, niin saatat joutua pettymään. Se rakastama henkilösi on maailman tärkein asia, ei itse rakkaus! Tämä on ehkä suurin muutos ajattelutavassani verrattuna menneeseen. Ei pidä masentua, vaikka olisitkin vuosia yksin. Tutustu ihmisiin - älä löytääksesi rakkautta - vaan antaaksesi rakkauden löytää sinut.

Olinpas ärsyttävän pinkki ja pehmoinen. Ei hätää, ihmisyyden synkät salat tulevat julmasti avautumaan silmiesi eteen, löyhkäävän lihan hajuisena ja auton alle jääneen rusakon mädäntyneen ruumiin tuntuisena. Tarkoittaa siis, että inhorealismi-novelli incoming ;)