En anna ikinä anteeksi. Eilisen itselleni.

 

Se teki mitä tahtoi. Punnitsi asiat itsekseen. Itsekkäisiin syihin vedoten väänsi pitkän virren. Virtasi kyyneleet hänen jäljiltään. Tunnitsi itsensä. Tyytyi kuvaansa.

 

Kielteiset tunteet ja vääntyneet sanat. Kuvat muuttamassa muotojaan. Vääntyy suora viiva muotoon taipuisaan. Ihmiset, joita vihaan.

 

Sodimme pisteistä täällä maan päällä. Tiedätte videopelit, missä ainoa päämäärä on pisteiden keruu. Sitä se on. Pisteitä saavutuksista. Rakkaus, onni ja raha. Kategoriat ja niistä jaetut pisteet. Miinuksia murhasta ja kirosanasta.

 

Pelaamisen ilo on saavutettu. Käyttäisin koodeja jos omistaisin. Omistaisin ehkä siten enemmän kuin mitä tällä hetkellä minä olen kyennyt keräämään. Keräämään olen alkanut liian myöhään väärässä paikassa väärään aikaan vääriä asioita. VÄÄRÄ on ollut suuntani. Olen asetettu alussa VÄÄRÄLLE kurssille. Vääntyy suora kurssi taipuisaan.

 

Tahdon palata takaisin lähteelle. Takaisin alkuun. Jälleen kaipaan ja himoan. Jälleen huudan ja matelen. Sanat loppuvat kesken, voin vain keskisormea heiluttaa ja haaraani kouraista. Viina. Sinä herätät minussa surullisen aatteen. Itkuiset ideologiat ja lipevät laulut. 

Lokki. Lokki. Minne lennät. Nokassa kalanpää. 

Laulan ja huudan. Heilun etten näkisi pysähtynyttä maailmaani. Räjähdys. 

 

Räjähdys palauttaisi kaiken alkuun. Kaunis alku. Kaunista oli kulman takana tusina. Kaunista oli vieressä ihminen. Kauniit olivat sanat ja hengitys. Laulut kauniit täyttivät eloisaa maailmaa lasin takana kulkevassa ihmisen karavaanissa. 

 

Räjäytän kaiken ja tomuksi muutan. Tuhoan kiinteän kunnes se valuu sormien välistä maahan. Poljen jalallani hiekkamyrskyä. 

 

Kaunista on ajatukset jotka eilen kuolivat.